Valikko

Taustatietoa puuvillasta

Puuvilla on tärkeä vientitulojen, investointien ja taloudellisen kasvun lähde monissa maailman köyhimmistä maista. Sitä viljellään noin 70 maassa. Neljä suurinta tuottajamaata – Kiina, Yhdysvallat, Intia ja Pakistan – tuottavat kaksi kolmannesta maailman puuvillasta. Monelle Länsi-Afrikan maalle kuten Burkina Fasolle, Malille ja Beninille puuvilla on valuutan ja valtion tulojen pääasiallinen lähde. Länsi-Afrikan kaikesta viennistä jopa 40 prosenttia muodostuu puuvillasta.

Noin 100 miljoonaa perhettä maailmassa saa toimeentulonsa puuvillan viljelystä. On arvioitu, että Länsi- ja Keski-Afrikassa puuvillantuotannossa ja puuvillan prosessoinnissa työskenteleminen on noin 10 miljoonalle ihmiselle lähes ainoa mahdollisuus toimeentulon hankkimiseen. Puuvilla on monen pienen maaseutuyhteisön taloudellinen tukipilari.

Kehitysmaiden puuvillanviljelijöillä on kuitenkin vaikeuksia elättää itsensä. Puuvillan markkinahinnat heittelevät rajusti ja esimerkiksi satokaudella 2001-2002 hinnat olivat alhaisimmillaan 30 vuoteen. Puuvillan hintojen lasku johtuu muun muassa synteettisten kuitujen, kuten nailonin ja polyesterin, suosion kasvusta. Suurin yksittäinen syy puuvillan hintojen laskuun ovat kuitenkin Yhdysvalloissa, EU-maissa ja Kiinassa maksetut puuvillan tuotantotuet, joista johtuva ylituotanto vaikuttaa tuottajien saamiin hintoihin muissa maissa.

Satokaudella 2003-2004 yli 70 prosenttia USA:n puuvillatuotannosta dumpattiin kansainvälisille markkinoille. Maailmanpankin mukaan Länsi-Afrikka on yksi niistä alueista, joissa puuvillan tuotantokustannukset ovat alhaisimpia maailmassa. Tästä suhteellisesta edusta huolimatta alue on menettänyt markkinoita ja sen puuvillanviljelijät kärsivät pahenevasta köyhyydestä. Oxfamin vuonna 2007 julkaiseman raportin mukaan Yhdysvaltojen puuvillatukiaisten poistaminen nostaisi 10 miljoonan afrikkalaisen tuloja 2,3–5,7 prosentilla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että puuvillan hinnoilla ja köyhyydellä on selvä yhteys toisiinsa. Esimerkiksi Beninissä on arvioitu, että jos puuvillan hinnat laskevat 40 prosenttia, viljelijöiden tulot laskevat 21 prosenttia ja köyhyys maaseuduilla kasvaa 6–7 prosenttia (Milos N. & Daniels L. 2002).

Myös monet muut kansalaisjärjestöt ja aktivistiryhmät käyvät jatkuvaa kamppailua rikkaiden maiden myöntämiä maataloustukia vastaan. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä ja puuvillan tuottajien tilanne kehitysmaissa jatkaa heikkenemistään. Fairtrade International kehitti Reilun kaupan puuvillan kriteerit vuonna 2005 tavoitteenaan auttaa mahdollisimman monia puuvillanviljelijöitä.

Reilun kaupan tuomat hyödyt

Reilun kaupan sertifiointimerkkiä saa käyttää tekstiileissä, jotka on tehty Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti viljellystä puuvillasta. On tärkeää huomata, että Reilun kaupan järjestelmässä on tekstiilien osalta sertifioitua vain puuvillan tuotanto, ei koko tuotantoketju.

Reilun kaupan puuvillasta valmistettujen tekstiileiden tuotannossa puuvillanviljelijät ovat saaneet tuotteestaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Takuuhinta voi saada aikaan ratkaisevan muutoksen puuvillanviljelijöiden elämässä.

Intiassa tehty tutkimus osoittaa, että Reilun kaupan järjestelmä on parantanut maalla asuvien perheiden toimeentuloa ja jopa saanut aikaan paluumuuttoa maalaiskyliin (Dalal Mott MacDonald 2004). Esimerkiksi vuoden 2005–2006 sadonkorjuussa viljelijät saivat Reilun kaupan puuvillasta Senegalissa 40 prosenttia ja Malissa 70 prosenttia korkeamman tulon tavanomaisten ehtojen mukaisesti myytyyn puuvillaan verrattuna. Tämä lisätulo mahdollisti elämänlaadun konkreettisen parantamisen monissa yhteisöissä.

Lisäksi Reilun kaupan puuvillan tuotannossa lapsityövoiman hyväksikäyttö on kiellettyä, ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Viljelijäyhteisöt saavat myös erillistä Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Viljelijät päättävät demokraattisesti Reilun kaupan lisien käyttämisestä. Esimerkiksi Malissa puuvillanviljelijät halusivat käyttää Reilun kaupan lisiä ensimmäiseksi kaivon kaivamiseen sekä koulun ja terveyskeskuksen rakentamiseen. 

Reilun kaupan puuvillaa tuotetaan perheviljelmillä ainakin Burkina Fasossa, Kamerunissa, Egyptissä, Intiassa, Kirgisiassa, Malissa, Mauritiuksella, Perussa ja Senegalissa.

Tutustu Reilun kaupan yleiskriteereihin tai tuotekohtaisiin kriteereihin Reilun kaupan kansainvälisen yhteistyöjärjestön Fairtrade Internationalin internetsivuilla.

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications