Reilun kaupan hyödyt ja hyötyjät

Reilun kaupan tuotteita tuotetaan sekä yksittäisten perheiden omistamilla pientiloilla että plantaaseilla, jotka käyttävät paljon palkkatyövoimaa.

Tällä hetkellä Reilun kaupan järjestelmään kuuluu yli 1,2 miljoonaa perheviljelijää ja suurtilan työntekijää. Valtaosa tuottajista on pienviljelijöitä; vuonna 2008 tuottajista lähes 90 prosenttia oli pienviljelijöitä. Tuottajia on 60 kehitysmaassa, yhteensä 827 tuottajaorganisaatiota. Lähes puolet organisaatioista tuottaa kahvia.

Reilun kaupan kahvia tuottaa jopa lähes 500 000 viljelijää. Teetä, kaakaota ja puuvillaa viljelee yhteensä lähes 300 000 pienviljelijää. Reilun kaupan tuotteita viljelevistä perhetuottajista jopa 47 prosenttia asuu Itä-Afrikassa.

Suurtilojen työntekijöistä suurin osa työskentelee teetiloilla: yli 40 prosenttia eli yhteensä yli 50 000. Kukkatiloilla työskentelee 27 prosenttia suurtilojen työntekijöistä ja hedelmäplantaaseilla 16 prosenttia.

Suurtiloilla työskentelevistä vuonna 2008 noin 35 prosenttia on naisia ja noin 65 prosenttia miehiä. Pienviljelijöiden organisaatioiden jäsenistä naisia on noin 20 prosenttia ja miehiä noin 80 prosenttia. Katso kartasta, missä kaikkialla Suomessa myytäviä Reilun kaupan tuotteita tuotetaan.

Reilu kauppa tukee kehitysmaiden tuottajia ja muita alueen ihmisiä monin tavoin. Tutustu tarkemmin Reilun kaupan hyötyihin:

• Reilu kauppa ja pienviljelijät
  
• Reilu kauppa ja suurtilojen työntekijät
  
• Reilu kauppa ja naiset
  
• Reilu kauppa ja lapset
  
• Reilu kauppa ja yhteisö
  
• Reilu kauppa ja ympäristö
  

Reilu kauppa ja pienviljelijät

Yli miljardi ihmistä on aliravittuja. Kehitysmaissa nälkää nälkee yli 900 miljoonaa ihmistä. Aliravituista 70–75 prosenttia asuu maaseudulla (FAO). Suurin osa heistä on pienviljelijöitä. Monilla kehitysmaiden viljelijöillä on suuria vaikeuksia elättää perheensä tuloilla, joita he saavat viljelemistään tuotteista. Esimerkiksi valtaosa maailman kahvintuotannosta viljellään pientiloilla, joita pyöritetään perheen voimin. Yleensä viljelijät myyvät satonsa vientiin paikallisten välittäjien eli ns. kojoottien kautta, ja viljelijöiden sadostaan saamat korvaukset saattavat jäädä hyvinkin pieniksi.

Valtaosa Reilun kaupan yli miljoonasta tuottajasta on pienviljelijöitä. Reilun kaupan tuotteiden viljelijöillä on keskimäärin alle viiden hehtaarin kokoinen viljelmä. Koko riippuu kuitenkin alueesta ja tuotteesta: moni afrikkalainen kahvinviljelijä viljelee alle hehtaarin kokoisilla maatilkuilla. Latinalaisessa Amerikassa kahvituottajien viljelmät ovat suurempia, mutta keskimäärärin alle viisi hehtaaria. Pienviljelijiöden tuottajaorganisaatioihin kuuluu keskimäärin 1 700 jäsentä.

Pienviljelijät hyötyvät monin tavoin Reilusta kaupasta. Reilun kaupan kriteerit edellyttävät, että viljelijöiden muodostamat tuottajaorgaanisaatiot ovat demokraattisesti ja avoimesti johdettuja. Reilu kauppa edistää organisaatioiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Lisäksi lapsityövoiman hyväksikäyttö on kiellettyä, tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä, ja kriteerit kattavat mahdollisen palkkatyövoiman työehdot.

Reilun kaupan ansiosta tuottajaorganisaatiot saavat myös halutessaan jopa 60 prosenttia ostohinnasta ennakkorahoituksena. Yksi erittäin tärkeistä hyödyistä on vakaa Reilun kaupan takuuhinta. Reilun kaupan takuuhintaa maksetaan tuotteista, joille FLO on määritellyt takuuhinnan, esimerkiksi kahvista ja banaanista. Reilun kaupan takuuhinta kattaa kestävän tuotannon kustannukset.

Takuuhinta on tuottajan turvaverkko, sillä ostajan on maksettava vähintään sitä myös hintojen romahtaessa. Takuuhinta on vain vähimmäishinta. Jos markkinahinnat ovat korkeammat myös Reilun kaupan tuottajat saavat tätä korkeampaa hintaa tuotteistaan. Tuottajat voivat myös neuvotella itselleen takuuhintaa korkeamman hinnan esimerkiksi korkeaan laatuun vedoten.

Vuonna 2008 tuottajat saivat Reilun kaupan kahvista, kaakaosta ja teestä selvästi parempaa hintaa kuin ilman Reilu kauppa -sertifiointia myymäästään kahvista, kaakaosta ja teestä (esimerkiksi Reilun kaupan kaakaosta keskimäärin 2 018 euroa tonnilta ja ilman sertifiointia myydystä kaakaosta 1 558 euroa tonnilta. Teestä samat luvut olivat 2 300 euroa ja 1 466 euroa tonnilta).

Koska kahvin markkinahinta oli korkealla, kahvintuottajat saivat Reilun kaupan kahvista keskimäärin 2 313 euroa tonnilta, mikä oli enemmän kuin Reilun kaupan takuuhinta (Arabica-kahvista noin 2 142 euroa tonnilta). Kahvista, jonka tuottajat joutuivat myymään sertifioimattomana, maksettiin kesimäärin 1 808 euroa tonnilta. Tutustu tarkemmin Arabica-kahvin Reilun kaupan takuuhinnan ja maailmanmarkkinahinnan kehitykseen.

Pienviljelijät hyötyvät myös erillisestä Reilun kaupan lisästä, joka on tarkoitettu yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Vuonna 2008 Reilun kaupan pienviljelijät saivat yhteensä yli 30 miljoonaa euroa Reilun kaupan lisää, joka oli lähes 6 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. He käyttivät siitä esimerkiksi yli kolmasosan tuotantoa parantaviin hankkeisiin, kuten välineiden hankintaan, noin neljäsosan paikallisyhteisön projektien tukemiseen, kuten liikenneyhteyksien parantamiseen, sekä noin 16 prosenttia koulutukseen, terveydenhuoltoon, naisten hankkeisiin ja ympäristöprojekteihin

Reilun kaupan lisää ja Reilun kaupan takuuhintaa, jos sellainen on tuotteelle määritelty, maksetaan tuotteista, jotka tuottajat onnistuvat myymään Reilun kaupan tuotteina. Reilu kauppa -sertifioidut pienviljelijöiden tuottajaorganisaatiot myivät vuonna 2008 tuotannostaan keskimäärin 62 prosenttia Reilun kaupan markkinoille. Reilun kaupan tuotteiden kysynnän kasvaessa tuottajat saavat suuremman osan tuotteistaan myytyä Reilun kaupan tuotteina ja siten suuremmat hyödyt Reilusta kaupasta.


Reilu kauppa ja suurtilojen työntekijät

Myös suurtilojen työtekijöitä varten on luotu Reilun kaupan kriteerit. Monilla suurtiloilla kehitysmaissa työntekijät joutuvat tekemään pitkää työpäivää alhaisilla palkoilla, ja heidän elinolonsa voivat olla hyvin kehnot. Myös ammattiyhdistyksiin liittymisessä ja omien oikeuksien puolustamisessa on usein ongelmia. Reilun kaupan kriteerit pohjautuvat kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin ja sopimuksiin, erityisesti Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työelämän oikeuksia koskeviin sopimuksiin.

Reilun kaupan kriteereihin kuuluu, että suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset ja turvalliset työolot sekä oikeuden järjestäytyä ja liittyä ammattiyhdistyksiin. Työntekijöiden oikeuksiin kuuluvat myös palkallinen sairasloma, äitiysloma ja vuosiloma sekä työaikaan liittyvät rajoitukset. Syrjintää tai painostusta ei hyväksytä työpaikalla. Lisäksi lapsityövoiman hyväksikäyttö on kiellettyä, ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

Suurtilojen työntekijät hyötyvät myös erillisestä Reilun kaupan lisästä, joka on tarkoitettu yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Vuonna 2008 suurtilojen työntekijät saivat noin 12 miljoonaa euroa Reilun kaupan lisää, mikä oli lähes 5 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Reilun kaupan lisästä esimerkiksi noin 42 prosenttia, käytettiin paikallisyhteisön hankkeisiin, noin 14 prosenttia työntekijöiden uramahdollisuuksien kehittämiseen sekä noin 22 prosenttia terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Reilun kaupan lisää ja Reilun kaupan takuuhintaa, jos sellainen on tuotteelle määritelty, maksetaan tuotteista, jotka tuottajat onnistuvat myymään Reilun kaupan tuotteina. Reilu kauppa -sertifioidut suurtilat myivät vuonna 2008 tuotannostaan keskimäärin 31 prosenttia Reilun kaupan markkinoille. Reilun kaupan tuotteiden kysynnän kasvaessa tuottajat saavat suuremman osan tuotteistaan myytyä Reilun kaupan tuotteina ja siten suuremmat hyödyt Reilusta kaupasta.


Reilu kauppa ja naiset

Naiset hyötyvät erityisesti Reilun kaupan kriteereihin kuuluvasta syrjintäkiellosta. Tuottajaorganisaatiossa ei saa syrjiä ketään rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai syntyperän takia. Naisilla on oltava samat oikeudet ja mahdollisuudet tuottajaorganisaatiossa kuin miehillä mitä tulee esimerkiksi rekrytointiin, palkkaukseen, ylenemismahdollisuuksiin ja koulutukseen.

Kolme vuotta sertifioinnin jälkeen suurtiloilla on oltava erillinen ohjelma, joka varmistaa, että naisilla on yhtäläiset oikeudet Reilun kaupan tuomiin hyötyihin. Naisilla on myös oikeus vähintään kahdeksan viikon äitiyslomaan, eikä työpaikoilla ei suvaita seksuaalista häirintää. Reilun kaupan järjestelmä myös kannustaa aktiivisesti naisia tuottajaorganisaation johtotehtäviin.


Reilu kauppa ja lapset

Lasten kannalta erittäin tärkeää on, että lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa. Reilun kauppa pureutuu myös lapsityövoiman hyväksikäytön syihin parantamalla tuottajayhteisöjen toimeentuloa ja elinoloja. Lapsityövoiman hyväksikäyttökieltoa valvotaan ja jos rikkeitä löytyy, niihin puututaan.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan edelleen yli 200 miljoonaa lasta työskentelee tavalla, joka on haitallista heidän henkiselle ja fyysiselle kehitykselleen.

Lapset joutuvat työskentelemään selviytyäkseen tai koska heidän tulonsa ovat perheen elinehto. Lähes kolme neljästä haitallista työtä tekevästä lapsesta työskentelee erittäin vaarallisissa olosuhteissa, esim. aseellisissa konflikteissa ja orjuudessa. Monet kaupataan myös laittomasti prostituutioon. (ILO.)

Reilu kauppa hyödyttää lapsia muutenkin kuin lapsityövoiman hyväksikäyttökiellon kautta. Viljelijäperheiden toimeentulon parantuessa Reilun kaupan myötä yhä useampi lapsi pääsee kouluun. Lisäksi erillisellä Reilun kaupan lisällä on kunnostettu koulurakennuksia ja palkattu opettajia. Suurtiloilla työnantajan on lisäksi huolehdittava, että työnantajan tiloissa asuvien työntekijöiden lapsilla on mahdollisuus käydä koulua.


Reilu kauppa ja yhteisö

Reilun kaupan tuotteista maksetaan aina myös Reilun kaupan lisää. Reilun kaupan lisä on ostajan tuottajaorganisaatiolle maksama erillinen summa, jota tuottajat käyttävät yhteisön hyväksi. Reilun kaupan käytöstä päätetään tuottajayhteisöissä kollektiivisesti. Pienviljelijöiden tuottajaorganisaatioissa viljelijät itse ja suurtiloilla työntekijät yhdessä tilan omistajien kanssa päättävät siitä, mihin Reilun kaupan lisää käytetään.

Esimerkiksi vuonna 2008 Reilun kaupan tuottajat saivat yhteensä yli 42 miljoonaa euroa Reilun kaupan lisää. Pelkästään Reilun kaupan kahvin tuottajat saivat vuonna 2009 Reilun kaupan lisää 14,5 miljoonaa euroa, ja banaanituottajat yli 12 miljoonaa euroa. Reilun kaupan lisällä toteutetuista hankkeista hyötyvät usein tuottajayhteisön jäsenten ja heidän perheidensä lisäksi myös muut alueen asukkaat.

Se, kuinka paljon tuottajat saavat Reilun kaupan lisää riippuu siitä, kuinka paljon he saavat myytyä Reilun kaupan tuotteita ja mikä on FLO:n määrittelemän Reilun kaupan lisän suuruus. Vuonna 2008 Reilun kaupan suurtiloilla Reilun kaupan lisää kertyi työntekijää kohden keskimäärin 94 euroa, mutta banaaniplantaaseilla lisä oli noin 760 euroa työntekijää kohden ja kukkatiloilla noin 105 euroa. Pienviljelijöiden tuottajaorganisaatioissa Reilun kaupan lisää kertyi keskimäärin 35 euroa jäsentä kohden. Banaanien pienviljelijät saivat lisää keskimäärin 800 euroa jäsentä kohden, suurien myyntien ja korkean Reilun kaupan lisän ansiosta.

Reilun kaupan lisää on käytetty monin eri tavoin. Lisän käyttökohteet voi jaotella seuraavasti:

• Yhteisö: infrastruktuuri, rakennukset, asuinolosuhteeet, katastrofiapu, vanhusten olot, mikrolainat.
  
• Koulutus: esikoulu, stipendit, koulurakennukset, opiskeluvälineet.
  
• Ympäristö: luomusertifiointi, metsänviljely, koulutus, jätteen käsittely.
  
• Terveydenhuolto: klinikat, viemäröinti, koulutus, lääkintä, ensiapu.
  
• Liiketoiminta ja tuottavuus: työmahdollisuudet, koulutus, välinehankinnat, organisaation kulut.
  
• Naisten ohjelmat: vaihtoehtoisten tulonhankkimismenetelmien kehittäminen, perhesuunnittelu, terveydenhoito, koulutus, hankkeita äideille.
  
• Muut käyttökohteet.
  

Pienviljelijöiden yhteisöt käyttivät vuonna 2008 Reilun kaupan lisästä esimerkiksi noin 37 prosenttia tuotantoa parantaviin hankkeisiin, 16 prosenttia koulutukseen, terveydenhuoltoon, naisten hankkeisiin ja ympäristöprojekteihin sekä noin 24 prosenttia paikallisyhteisön projekteihin.

Suurtilojen työntekijät käyttivät vuonna 2008 Reilun kaupan lisästä noin 42 prosenttia paikallisyhteisön hankkeisiin, 14 prosenttia työntekijöiden uramahdollisuuksien kehittämiseen sekä noin 22 prosenttia terveydenhuoltoon ja koulutukseen.


Reilu kauppa ja ympäristö

Ympäristön tila on tärkeä tuottajien ja muiden alueella asuvien ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja elinkeinon kannalta. Valtaosa kehitysmaissa käytetyistä tuholaismyrkyistä käytetään kahvin, teen, sokerin, hedelmien ja puuvillan viljelyyn, ja näitä viljellään lähinnä vientiin.

Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Tavoitteena on löytää tasapaino ympäristön suojelun ja kaupallisen toiminnan välille, mahdollisimman luonnonmukainen viljely sekä mahdollisimman vähäinen kemikaalien käyttö.

Sekä perhetuottajille että suurtiloille on omat ympäristökriteerinsä.
Molemmissa on kriteerit ympäristövaikutusten arvioinnille, suunnittelulle ja valvonnalle, kemikaalien käytölle, maaperästä ja vesistöstä huolehtimiselle sekä kielto käyttää geeniteknisesti muunneltuja organismeja. Lisäksi suurtilojen kohdalla kriteerit sääntelevät jätteiden käsittelyä.

FLO:n kieltämiä aineita ei saa käyttää, myydä, käsitellä eikä jakaa organisaation toimesta. Lista määrittelee, mitkä aineet ovat kiellettyjä kaikkien tuotteiden tuotannossa, mitkä vain tiettyjen tuotteiden osalta. Lue lisää Reilusta kaupasta ja ympäristöstä.