Valikko

Ministeri Mykkänen puhui reilumman kaupankäynnin puolesta

Ministeri Kai Mykkänen puhui Reilun kaupan messuilla Wanhassa Satamassa 23.3.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen korosti Reilun kaupan messuilla pitämässään puheessa, että kehitysmaiden pienyrittäjien ja pienviljelijöiden tukeminen on keskeistä äärimmäisen köyhyyden vähentämiseksi. Mykkänen kiitteli Reilun kaupan tukevan tätä tavoitetta, ja mainitsi muina keinoina SLUSHin tyyppiset tilaisuudet, jotka nostavat esiin pienyrittäjyyden arvoa, sekä mobiiliteknologian hyödyntämisen.

- On ihan huikeaa, kuinka nopeasti 10 vuodessa slummeissakin mobiilimaksaminen on tullut vallitsevaksi. Mobiiliteknologia laskee kynnystä, kuinka paljon pienviljelijäkin tarvitsee pääomaa päästäkseen treidaamaan vaikkapa Reilun kaupan välittäjien kanssa, eikä tarvitsekaan aina olla sen yhden paikallisen kaverin varassa, joka on ollut aina joko reilu tai vähemmän reilu, Mykkänen innosti.

Ilahduttavaa oli, että ministeri näki vahvan yhteyden naisten ja tyttöjen oikeuksien sekä pienyrittäjyyden edistämisen välillä.

- Olen katsonut, että meidän kuuluu nostaa lippua naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseksi vielä entistä korkeammalle, kun nämä teemat ovat voimakkaasti maailmassa tulleet haastetuiksi. Tässä on yhtymäkohtia elinkeinojen kehittämiseen ja Reilun kaupan toimintoihin, kun mietitään lapsityövoiman käyttöä.

Lapsityön yleisyyteen ministerillä oli omakohtainenkin näkökulma.

- Aikamme suurimpia haasteita on, että erityisesti nuoret tytöt joutuvat pois koulusta. Ei tarvitse mennä ihan sataakaan vuotta taaksepäin, kun minun isäni äidille hänen isänsä sanoi Sodankylässä, toisen kansakoululuokan tultua käydyksi, että ”nyt kyllä riittää koulut. Tule navettaan töihin – ei nyt tyttöjä ainakaan tarvitse kouluttaa tuota pidemmälle”. Monessa paikassa ollaan vielä tässä vaiheessa, mutta ei saisi kestää edes 50 vuotta, että tuosta loikataan eteenpäin.

***

Ministeri epäili, ovatko kehitysalan kansalaisjärjestöt yrittäjyyden tukemisesta samaa mieltä.

- Tämähän on kehitysyhteistyöväen kesken vähän sellainen ristiriitaisia tunteita aiheuttava teema, että onko se nyt oikein tukea yrittäjyyttä.

Itse mietin, onkos tosiaan näin? Onko osa kansalaisjärjestöistä huolissaan siitä, että yrittäjyyden tukeminen on yksi Suomen kehityspolitiikan tavoitteista? Olen kuunnellut kehityspoliittista keskustelua viimeisen viisi vuotta hiukan nykypestiäni etäämmältä, väitöskirjan äärestä, joten valaiskaa minua, jos näin on.

Vai onko kyse rikkinäisestä puhelimesta? Järjestöthän ovat kommentoineet sitä, miten yrittäjyys määritellään: köyhyyden vähentämisen kannalta tärkeintä on tukea ja mahdollistaa juuri PIENyrittäjiä, MIKROyrittäjiä, PIENviljelijöitä ja plantaasien maattomia työntekijöitä.

Lisäksi järjestöt ovat olleet huolissaan keinoista: Huomataanko, että pienyrittäjyyden tukeminen köyhimmillä alueilla edellyttää vahvaa panosta julkiselta sektorilta ja kansalaisjärjestöiltä. Yksityiset investoinnit tai yritysten tuotantoketjut harvoin ulottuvat näille alueille ja näihin yrittäjiin asti, ilman muiden kehitystoimijoiden aktiivista osallistumista.

Eiväthän nämä huolet kerro yrittäjyyden ylenkatsomisesta. Päinvastoin, yrittäjyyden, työllisyyden ja elinkeinojen rakentaminenhan on kuulunut jo pitkään paitsi Reilun kaupan myös kymmenien muiden kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön. Usein sellaisten otsikoiden alla kuin ”ruokaturva”, ”naisten toimeentulo”, ”self-help groups” tai ”mikroluototus”.

***

Muina tärkeinä tavoitteina ministeri nosti esiin kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistamisen, järjestöjen ja lähetystöjen vuoropuhelun vahvistamisen Suomen kehityspolitiikan pääkohdemaissa ja maailmankaupan, joka nojaa reiluihin sääntöihin vahvimman oikeuksien sijaan.

- Meillä elää unelma reilusta kaupasta muutenkin kuin Reilun kaupan brändin alla. Ehkä tässä 20 globalisaation kultavuoden jälkeen, kun tuli tämä nationalismin revanssi, päästään jo vuosikymmenen lopulla synteesiin. Sellainen synteesihän yleensä juuri vie ihmiskuntaa eteenpäin. Rakennettaisiin maailmanlaajuista yhteisöä, joka perustuu reiluihin sääntöihin.

- Minusta ehdottomasti vapaakauppaa ja suhteellista etua pitää hyödyntää. Mutta tietenkin sen pitäisi tapahtua sääntöihin perustuvasti, eikä vahvimman oikeudella, Kai Mykkänen paalutti.

***

Reilun kaupan toiminnanjohtaja Janne Sivonen nosti omassa puheessaan esiin myös yritysvastuun trendejä.

Sivonen totesi, että elämme vastuullisuusbuumia, jossa nopeasti laajeneva yritysjoukko tekee linjauksia vastuullisuudestaan, pyrkii konkreettisesti selvittämään ja kohentamaan esimerkiksi toimintansa ihmisoikeusvaikutuksia, ja ottaa entistä aktiivisemmin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin kuten tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja Trumpin maahanmuuttorajoituksiin.

Samaan buumiin kuuluvat Ranskan ja Hollannin aivan uudenlaiset lait, joissa näissä maissa toimivilta yrityksiltä edellytetään niiden ihmisoikeus- tai lapsenoikeusvaikutusten arviointi, kielteisten vaikutusten minimointi ja vahinkojen korvaaminen. Suomessakin tämä vaatimus koskee ensi vuoden raporteista lähtien 100 suurinta yritystä.

Tätä buumia vauhdittaa kansalaisjärjestöjen vahvistuva yritysvastuutyö, täällä koto-Suomessa Finnwatchista lapsenoikeusjärjestöihin ja WWF:n kalalistausten kasvaneeseen valtaan.

Aivan pidäkkeettä tämä buumi ei kuitenkaan etene. Yksi huolista on kiristyvä hintakilpailu. Vaikka moni yritys pyrkii pääasiassa pienentämään kaupan katteita täällä Pohjoisessa, tätä trendiä on syytä seurata tarkasti.

- Pahimmillaan hintapaine johtaa orjatyövoimaan ja lapsityövoimaan, Sivonen kiteytti.


Tytti Nahi
kirjoittaja työskentelee Reilu kauppa ry:ssä vaikuttamistyön päällikkönä

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications