Valikko

17.05.2015

Ilmiöitä kasvun taustalla

Reilu kauppa ry tiedotti viime viikolla Reilun kaupan tuotteiden myynneistä vuonna 2014. Suomalaisten Reiluun kauppaan käyttämä rahamäärä kasvoi viime vuonna 3,5 prosenttia, ja koska muu päivittäistavarakauppa kasvoi vain 0,9 prosenttia, monet tiedotusvälineet uutisoivat Reilun kaupan ?UR?kukoistamisesta?UR?. Tässä taloustilanteessa 3,5 prosentin kasvuun on toki syytä olla tyytyväinen. Itse olemme asettaneet riman vielä tätäkin korkeammalle.

A-studiossa (13.5.2015) haastateltiin professori Christopher Crameria, joka on tutkinut sekä Reilua kauppaa että sertifioimatonta tuotantoa Etiopiassa ja Ugandassa. Cramerin mukaan eri tutkimukset ovat löytäneet Reilun kaupan mallista vakavia haasteita.

Toki Reilussa kaupassa on myös haasteita, niin kuin missä tahansa inhimillisessä toiminnassa. Olemme löytäneet tutkimuksissa esillä olleet haasteet myös itse, ja olemme myös tarttuneet niihin. Viime aikojen uudistuksista tärkeimpänä pidän plantaasityövoimaa koskevien vaatimusten parantamista.

On kuitenkin hyvä muistaa, että Reilu kauppa on luomun ohella tutkituin sertifiointi, ja tutkimusten ehdoton enemmistö on arvioinut Reilua kauppaa varsin myönteisesti. Pari esimerkkinä:

  • Ugandassa eri sertifiointeja tutkineen Göttingenin yliopiston mukaan Reilun kaupan viljelijöiden tulotaso on kasvanut 30 prosenttia.
  • Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa toteutetun Natural Resources Instituten (NRI) tutkimuksen mukaan naiset ja lapset ovat hyötyneet erityisesti Reilun kaupan lisillä toteutetuista hankkeista, joilla on parannettu vesihuoltoa, lasten koulutusta ja monipuolistettu toimeentulon lähteitä.
  • Natural Resource Institute on myös käynyt läpi Reilusta kaupasta tehdyt tutkimukset kymmenen vuoden ajalta. Yhteenveto osoittaa, että Reilu kauppa saa aikaiseksi juuri sellaisia asioita, joita varten se on aikanaan perustettu.

Myönteisetkään arviot eivät tarkoita, etteikö Reilussa kaupassa olisi kehitettävää. Itse asiassa kehittäminen ei lopu koskaan, sillä köyhyys ei ole rikkaruoho, jonka voisi kitkeä maasta yhdellä nykäisyllä. Sipuli on parempi vertauskohta: kun ratkaisee yhden ongelman kuorimalla sipulista kerroksen, alta paljastuu aina toinen.

A-studiossa haastateltu Cramer tuntui pitävän ongelmana sitä, että Reilussa kaupassa viljelijöiltä edellytetään järjestäytymistä. Cramerin mukaan hänen tutkimansa viljelijäosuuskunnat ovat hierarkkisia, ja siksi suurimmat hyödyt menevät suuremmille pienviljelijöille eikä kaikkein köyhimmille.

Viljelijöiden järjestäytymisen näkeminen ongelmana hämmentää, sillä todellinen ongelma on pikemminkin järjestäytymättömyys. Jos pienviljelijä myy kahvisatonsa yksin, hänen mahdollisuutensa neuvotella hinnoista ja luoda pitkiä kauppasuhteita on oleellisesti huonompi kuin yhdessä. Osuuskuntien toiminnassa voi olla ja usein onkin myös puutteita, joskus vakaviakin. Silti pidän parempana sitä, että pienviljelijöiden järjestäytymistä tuetaan. Reilussa kaupassa hyvää on myös se, että mukana olevien osuuskuntien päätöksenteon demokraattisuus on ulkopuolisessa valvonnassa.

Siinä Cramer on oikeassa, että myös Reilussa kaupassa suurempaa peltotilkkua viljelevä pienviljelijä saa satonsa myymisestä enemmän rahaa kuin pienempää peltoa viljelevä naapurinsa. Reilu kauppa sai alkunsa meksikolaisten kahvinviljelijöiden aloitteesta, ja tavoitteemme on edelleen sama kuin heillä.

Tarkoituksena ei ole muuttaa kauppaa kehitysavuksi, vaan varmistaa tuottajille asiallinen korvaus omasta työstään. Eli kyse ei ole almuista, vaan siitä, että myös viljelijä saa kaupankäynnistä oman, kohtuullisen siivunsa.

Cramerin ehkä tärkein haaste Reilulle kaupalle jäi A-studiossa vain sivulausemaininnaksi. Cramer kiinnitti toukokuussa 2014 julkaistussa tutkimuksessaan huomiota erityisesti suurtilojen työntekijöiden ja pienviljelijöiden työllistämän kausityövoiman oloihin.

Reilussa kaupassa on mukana sekä suurtiloja että pienviljelijöitä. Suurtilojen työntekijöitä koskevia vaatimuksia uudistimme vuoden 2014 alussa, ja olemme saaneet uudistuksesta paljon kiitosta. Pienviljelijöiden kausityövoimaa vaatimuksemme eivät kuitenkaan huomioi riittävästi, ja edellisen uudistuksen yhteydessä kerroimme tämän yhdeksi tulevista kehittämishaasteistamme. Niinpä ei olekaan yllätys, että Cramerin mukaan myös Reilussa kaupassa mukana olevien pienviljelijöiden kausityövoiman oloista voi löytyä ongelmia.

Cramerin tutkimuksesta voisi päätellä, että työntekijöiden olot ovat Reilun kaupan piirissä huonommat kuin sertifioimattomilla tiloilla. Vertailuasetelma on kuitenkin epäreilu, sillä Cramerin aineistossa vertaillaan suuria kahviplantaaseja ja pienviljelijöiden kahvitiloja. On päivänselvää, että suurella plantaasinomistajalla on paremmat edellytykset antaa työntekijöilleen esimerkiksi parempaa palkkaa kuin köyhällä pienviljelijällä. Pienviljelijän oma päiväansio voi olla vain muutaman dollarin luokkaa, ja plantaasin omistaja voi olla suomalaisenkin mittapuun mukaan upporikas.

Cramer totesi A-studiossa, että suuret kahviplantaasit maksavat työntekijöilleen hieman parempaa palkkaa kuin pienviljelijät kausityövoimalleen. Tästä huolimatta ?UR" tai oikeastaan tämänkin takia ?UR" Reilua kauppaa tarvitaan kahvin viljelyssä nimenomaan pientiloilla. Maailman 25 miljoonasta kahvintuottajasta 80 prosenttia on pienviljelijöitä, ja nämä viljelijät ovat pääsääntöisesti hyvin köyhiä. Afrikassa Reilun kaupan kahvia viljelevän kahvitilallisen keskimääräinen tilakoko on vain 0,8 hehtaaria, eli ala on jalkapallokenttää pienempi. Pienviljelijällä on vähemmän jaettavaa sekä itselleen että kausityövoimalleen.

Cramerin käyttämässä datassa on syytä huomioida myös se, että yksi tutkimuksessa mukana ollut Reilu kauppa ?UR"sertifioitu tila menetti sertifiointinsa pian tutkimuksen teon jälkeen, ja yksi tutkituista ei-Reilun kaupan tiloista on sittemmin tullut mukaan Reiluun kauppaan. Tätä ei huomioitu lopullisessa tutkimuksessa, vaikka asia kerrottiin Cramerille ennen tutkimuksen julkaisemista.

Cramerin tutkimus on puutteistaan huolimatta arvokas. Pienviljelijät ovat köyhiä, mutta heidän kausityövoimallaan menee pääsääntöisesti vielä huonommin. Kyseessä on ihmisryhmä, joka jää Reilun kaupan lisäksi myös kansalaisjärjestöjen ja valtioiden avun ulkopuolelle.

Kausityövoiman aseman parantaminen ei ole helppoa, mutta haasteen suuruus ei tarkoita sitä, ettei kausityövoima-asialle pitäisi tehdä mitään. Kattojärjestömme Fairtrade Internationalin tulee kehittää tuotannolle asetettuja vaatimuksia edelleen niin, että kausityövoimakin tulee huomioiduksi nykyistä paremmin.

Vaatimusten lisäksi tarvitaan myös tukea. Me Reilu kauppa ry:ssä päätimme viime vuonna, että yksi oman kehitysyhteistyöohjelmamme pilottihankkeista pureutuu pienviljelijöiden kausityövoimaan Reilussa kaupassa. Hankkeellamme tuetaan ja koulutetaan pienviljelijöitä niin, että heillä on paremmat edellytykset huomioida asia omassa toiminnassaan.

Merkittävä osa Reilun kaupan tuotteita kasvattavista pienviljelijöistä saa myytyä omasta sadostaan vain pienen osan Reilun kaupan merkillä ja reiluilla ehdoilla. Jos pienviljelijän omat tulot ovat pari taalaa päivässä, on selvää, ettei hän pysty takaamaan kausityövoimalleen kestävää toimeentuloa. Mitä enemmän viljelijä tienaa itse, sitä enemmän jää jaettavaksi myös kausityövoimalle. Siksi kausityövoiman huomioimisen yksi keskeisimmistä edellytyksistä on se, että Reilu kauppa jatkaa edelleen kasvuaan.

***

Yle haastatteli uutisiinsa myös kuluttamista tutkinutta professori Terhi-Anna Wilskaa, jonka mukaan suosio johtuu ennen kaikkea tuotteiden valikoiman laajenemisesta ja hintojen alenemisesta. Wilska on oikeassa. Tuotteita ei voi ostaa, jos niitä ei ole tarjolla, ja myös hintakilpailun lisääntyminen Reilun kaupan segmentin sisällä lisää myyntejä.

Wilska liittää hinnanlaskun reilujen tuotteiden katteisiin, jotka ovat hänen mukaansa olleet aiemmin nykyistä kovempia. Ainakin siinä mielessä tämä pitää paikkansa, että erikoistuotteelle annetaan erikoistuotteen kate ja volyymituotteelle volyymituotteen kate siitä riippumatta, onko kyseessä Reilun kaupan tuote vai ei. Minkä tahansa tuotteen myyntivolyymien kasvu laskee yksikkökohtaisia kustannuksia, ja silloin se pystytään myymään ulos halvemmalla.

Tästä syystä en väheksyisi myöskään kuluttajien roolia Reilun kaupan menestyksessä. Reilu kauppa kasvoi myös vuosia sitten, kun kaikki Reilun kaupan tuotteet olivat pieniä ja siten myös kalliimpia tuotteita suhteessa muihin tuotteisiin. Suuriin volyymeihin ja halvempiin hintoihin on päästy siksi, että tuotteille on ollut kysyntää.

Janne Sivonen

Kirjoittaja on Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja

Alkuun

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications