Valikko

Matkamuistoja Uzbekistanista

Elokuussa vierailin Uzbekistanissa Keski-Aasiassa. Tässä silkkitien varrella olevassa maassa on paljon historian havinaa. Asutusta alueella on ollut jo kauan, viimeisimpien tutkimusten mukaan Samarkand olisi yli 2750 vuotta vanha kaupunki. Suosittelen lämpimästi vierailua Samarkandissa kaikille historiasta kiinnostuneille.

Kaupungin ainutlaatuiset, auringossa turkoosin ja sinisen sävyin kimaltavat rakennukset siivittävät ajatukset menneisiin aikoihin, jolloin aatteet, uskonnot ja tavat kulkeutuivat idästä lähteen ja lännestä itään karavaanien matkassa.  Vanhassa kaupungissa on muun muassa 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevia moskeijoita ja 1400-luvulla rakennettu Timur Lenkin mausoleumi. Kävellessä näillä kujilla on kuin olisi tipahtanut aikakoneen kyytiin.

Vierailuja Reilun kaupan osuuskunnissa

Historian havina oli läsnä myös tavatessani Reilun kaupan osuuskuntia lähellä Samarkandin kaupunkia. Alueella toimii kolme osuuskuntaa, jotka kaikki ovat olleet mukana vasta muutamia vuosia. Silti Reilu kauppa on nyt jo ehtinyt tuoda kehitystä ja hyötyjä alueen asukkaille.

Vargansan kylässä osuuskunta Dustgul Bogi viljelee granaattiomenoita, josta kirjoitin jo aiemmin.

Lähempänä Samarkandia osuuskunnat Turkiston Gulba ja Turob Bobo elävät suurkaupungin kyljessä vielä hyvinkin perinteisessä maatalousyhteiskunnassa. Täällä perheet pyrkivät olemaan omavaraisia, viljellen monipuolisesti erilaisia vihanneksia ja hedelmiä sekä pitämällä karjaa. Maa on alueella viljavaa ja viljelijät onnistuvat viljelmään melkein mitä vain, mutta edellytyksenä on tietenkin veden saanti kasteluun. Tässä Reilu kauppa on avainasemassa auttamassa.

Osuuskunnat viljelevät Reilun kaupan kriteerein mm. tomaattia, aprikoosia, kirsikkaa ja manteleita. Hedelmät ja vihannekset haetaan maatiloilta tuoreina ja viedään kuivattamoon, josta ne toimitetaan erilaisina kuivatuotteina Eurooppaan. Ennen Reilua kauppaa osuuskunnat myivät tuotteitaan läheisillä toreilla tai menivät viikonloppuisin Samarkadin ruokamarkkinoille. Tulot olivat epävarmoja ja myynti raskasta, sillä moni viljeljijä tekee myös muuta työtä viljelemisen ohella. Maanviljelys ja omavaraisuus ruuan suhteen ovat näille perheille itsestäänselvyyksiä, mutta se ei riitä elättäämään suuria perheitä. Siksi osa tekee töitä muissa ammateissa kuten opettajina, lääkäreinä tai virkamiehinä. Reilun kaupan myötä elämä on helpottunut, kun vihannekset haetaan tiloilta suoraan eikä perheiden ei tarvitse enää myydä markkinoilla. Tulotaso on parantunut ja Reilun kaupan lisillä on pystytty toteuttamaan kauan kaivattuja vesihankkeita.

Osuuskunta Turkiston Gulba käytti ensimmäiset lisänsä sähkögeneraattorin hankintaan, sillä tuotetaan sähköä yli 100 perheelle. Aiemmin nämä perheet saivat sähköä noin kolme tuntia päivässä. Sähkögeneraattorin myötä pystytään rakentamaan myös vesipumppu ja kaivo, jolla saadaan porattua vettä lähes 100 metrin syvyydestä tukemaan peltojen kastelua. Vedestä on alueella jatkuva pula ja syvällä maassa olevat vesilähteet eivät ole ilman sähköä tavallisten ihmisten ulottuvilla.

Osuuskunta Turob Bobo käytti ensimmäiset Reilun kaupan lisät vesipumpun rakentamiseen, sillä saadaan vettä noin kahden sadan perheen käyttöön kasteluun ja myös juomavedeksi. Lisäksi osuuskunta tuki läheistä koulua lahjoittamalla tietokoneluokkaan uudet kalusteet. Vaikka valtion rakentamat koulut ovat korkeatasoisia ja koulutus maassa arvostettua, ei monessa koulussa ole esimerkiksi lainkaan lämmitystä. Osuuskunta Turob Bobon toiveena onkin tulevaisuudessa tarjota myös tämä mahdollisuus lähikouluille.

Reilu kauppa on tuonut näiden osuuskuntien perheille ja yhteisölle kehitystä nopeammin kuin valtio. Toki alueella on suunnitteilla monia kehitysprojekteja, mutta niiden toteutus on hidasta. Jos satut asumaan ?UR?väärällä?UR? seudulla, ovat vesilähteet kaukana, sähkönjakelu epätasaista, tieverkosto vaikeakulkuista ja yhteys muihin alueisiin olematon. Vie vielä kymmeniä vuosia ennen kuin kehitys yltää näille alueille. Onneksi alueen viljelijöille on olemassa Reilu kauppa. Tasaisilla ja varmemmilla tuloilla viljelijät voivat suunnitella tulevaisuuttaan paremmin ja yhteisönä käyttää Reilun kaupan lisiä kaikkia hyödyttäviin projekteihin. Valtiokin näkee nämä projektit positiivisina ja auttaa niiden toteutuksessa, kun fasilitaattorina ja päärahoittajana on joku muu.

Vieraille viljelijät olivat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Saimme maistella heidän viljelyksiensä satoa aivan tuoreeltaan ja maut olivat huikean erilaisia kotimaasta saataviin tuontituotteisiin verrattuna. En ole koskaan syönyt niin meheviä meloneita ja aprikooseja. Jokaisen viljelijän keittiöpuutarhat olivat meille kuin unelmaa: kymmeniä eri vihanneksia, hedelmiä ja yrttejä, aivan käden ulottuvilla.

Perinteiset roolit ovat vielä vahvat. Naiset hoitavat lapset, kodin ja ruuanlaiton ja miehet pellot sekä karjanhoidon. Yhteisöllisyys on hyvin voimakasta. Pelloilla eri perheet viljelevät viertysten ja auttavat toisiaan jatkuvasti. Sadonkorjuu aikaan myös naiset tulevat pelloille. Usein yhdessä talossa asuu useampi sukupolvi. Perinteisesti perheen pojat jäävät kotitilalle vaimoineen ja tyttäret muuttavat puolisoiden koteihin. Kaikki lapset kuitenkin koulutetaan vähintään ammattitutkintoon.

Osuuskunnanjohtaja Sirojidin Miraev tarjosi meille vierailun päätteeksi uzbekistanilaista kansallisruokaa plobia, joka on risottoa muistuttava lampaanrasvassa paistettua riisiä, sipulia, porkkanaa ja lampaanlihaa. Herkullista!

Muistoja

Samarkandin kaupungin historiallisuus oli vaikuttavaa. Kävellessä ali 1100-luvulta peräisin olevasta porttikongista tai vieraillessa uskomattomissa satoja vuosia vanhoissa mausoleomeissa ei voi kuin ihailla Uzbekistanilaisten tahtoa ylläpitää näitä upeita rakennuksia ja muistaa historiallisia henkilöitä ja tapahtumia. Maanjäristyksissä tai sodissa tuhoutuneet rakennukset ovat aina jälleenrakennettu ja niitä korjataan jatkuvasti. Turismi on yksi tärkeä rahoituskeino rakennuksien ylläpitoon.  

Parhaiten jäi matkalta mieleeni ihmisten ystävällisyys, herkullinen ruoka ja mehevät hedelmät. Ymmärsin todella miten viljava maa maistuu ja miten meille jokapäiväinen asia kuin vesi, on toisille vielä luksusta. 

Ymmärsin myös sen tosiasian,  että kaupankäynti reilummin ehdoin on avain köyhyyden vähentämiseen. Se ei tee sitä yksin, mutta on tärkessä roolissa, kun kehittyneet valtiot ostavat raaka-aineita köyhemmiltä valtioilta. En tiedä, miten muuten tapaamani viljelijät voisivat olla mukana kansainvälisessä kaupankäynnissä, kun oman maan markkinat eivät elätä ja kysyntää on ulkomailla? Kuka puolustaisi heidän oikeuksiaan, varmistaisi oikeudenmukaisen korvauksen ja auttaisi yhdistämään myyjät ja ostajat keskenään? Ideaalimaailmassa kaikki kaupankäynti olisi reilua ja erillisiä sertifiointijärjestelmiä ei tarvittaisi. Mutta sinne on vielä pitkä matka.  Sillä välin on hyvä tietää, että vilkuttava hahmo tuotteen kyljessä tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja kehitystä sen viljelijälle.

Marjut Martin 

Kirjoittaja toimii Reilu kauppa ry:ssä markkinointisuunnittelijana ja koordinoi Keski-Aasian projektia

Lisää Keski-Aasiasta.

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications