Valikko

Pienviljelijä ei halua olla pieni

Jos pienviljelijä menestyy ja hänen tilansa koko kasvaa, hän lakkaa olemasta pienviljelijä. Reilun kaupan liikkeen sisällä on joskus pohdittu, pitäisikö parhaiten menestyneet Reilun kaupan viljelijät poistaa sertifioinnin piiristä, jotta tilalle voitaisiin ottaa kaikkein pienimpiä ja köyhimpiä tuottajia. Ratkaisulle on perusteensa, mutta periaatekysymyksenä ajatus on hankala. Itselleni Reilussa kaupassa on kyse pyrkimyksestä oikeudenmukaisuuteen: haluan, että kaikilla ostamieni tuotteiden tekijöillä on mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään. Jos perheviljelijä onnistuu työssään, pitäisikö häntä rangaista siitä maksamalla tuotteista hintaa, joka ei kata kestävän tuotannon kustannuksia?

Joskus tuntuu siltä, että kehitysmaiden pienviljelijät nähdään jonkinlaisina pyhimyksinä, jotka pitävät pienviljelijyyttä ja maailman köyhien ruokkimista elämäntehtävänään. Olen tavannut Afrikassa asuessani vähintäänkin satoja pienviljelijöitä, mutta en ole nähnyt ensimmäistäkään viljelijää, jolle pienviljelijänä pysyminen olisi elämäntehtävä. Syy on yksinkertainen: mitä pienempi peltotilkku, sitä vaikeampaa on perheen ruokkiminen, terveydenhoidon varmistaminen ja lasten kouluttaminen. Sen jälkeen kun kaikkein välttämättömimmät perustarpeet on täytetty, perheviljelijällä on myös muita toiveita: hän voi haluta ruohokattonsa tilalle peltikaton, lasit kotinsa ikkunaan, kaivon tilalle vesijohdon ja niin edelleen. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna menestynytkin Reilun kaupan perheviljelijä on köyhä, eivätkä hänen unelmansa ole kohtuuttomia.

Monen teollisuusmaan vaurastuminen käynnistyi aikanaan maataloudesta, ja myös kehitysmaiden pienviljelijöissä piilee valtava potentiaali. Kun pienviljelijä menestyy, hän pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvän koulutuksen. Koulutettu jälkipolvi hyödyntää yleensä yhteiskuntaa myös maataloussektorin ulkopuolella.

Pienviljelijän menestyksen tiellä on usein rahoituksen puute: pienviljelijä ei saa liiketoimintansa kehittämiseen lainaa - tai jos saa, lainaehdot ovat köyhälle kohtuuttoman kalliit. Reilun kaupan kansainvälinen kattojärjestö Fairtrade International on lähtenyt ratkomaan ongelmaa Grameen Foundationin ja Incofin Investment Managementin kanssa. Kolmikon yhteistyön tuloksena alkuviikosta lanseerattiin maailman ensimmäinen pienviljelijöille mikrolainoja myöntävä sijoitusrahasto. Mikrolainoja myönnetään Reilu kauppa -sertifioiduille tai sellaiseksi pyrkiville viljelijäyhteisöille, ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi tilojen tekniikan ja laitteiden uusimiseen. Kun yhteisöillä on mahdollisuus kehittää tuotantoaan, pienestäkin voi tulla suuri. Ei ehkä yhdellä harppauksella, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Kirjoittaja on Janne Sivonen, Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications