Valikko

Ruokaturvan haasteet Keski-Aasiassa

Ruokaturva tarkoittaa sitä, että kaikki maailman ihmiset saavat kaikkina aikoina riittävästi ravinteikasta ja turvallista ruokaa. Tavoitteena on, että ihmiset voivat elää terveellisesti. 

Ruokaturva koostuu neljästä osasta:

  • ruoan saatavuus
  • ihmisten kyky hankkia ruokaa
  • ruoan käytettävyys ja turvallisuus
  • ruoan tarjonnan vakaus, joka edellyttää muiden muassa ruokakriisien ennaltaehkäisyä ja hallintaa. 

Ruokaturvaan liittyy myös oikeus riittävään toimeentulon; mahdollisuus hankkia ruokaa tai kyky tuottaa sitä itse.  

Ihmisten mahdollisuuksia viljellä tai muutoin hankkia ruokaa vaikeuttavat esimerkiksi sodat, sairaudet, viljelysmaiden heikkeneminen, ilmastonmuutos ja köyhyys. Varsinkaan köyhillä pienviljelijöillä ei ole varaa siemeniin, lannoitteisiin, tuholaisten torjunta-aineisiin eikä työvälineisiin. Aina he eivät myöskään tunne nykyaikaisia viljelymenetelmiä.  

Tilanteen taustaa Keski-Aasiassa

Keski-Aasian ongelmat juontavat juurensa Neuvostoliiton ajasta. Tällöin yksikään Keski-Aasian maa ei ollut maatalouden suhteen omavarainen, vaan kukin toimitti Neuvostoliitolle tiettyä viljaa tai tuotetta. Vastavuoroisesti ruoka ja elintarvikkeet olivat kussakin maassa tuontituotteita.  

Neuvostoliiton hajotessa jäivät Keski-Aasian maat lähes tyhjän päälle, alikehittyneinä ja huonolla infrastruktuurilla varustettuina. Kauppasuhteet katkesivat eikä omavaraisuudesta ollut tietoakaan.  

Maille, jotka eivät olleet ruuan tuottajia Neuvostoliiton aikoinakaan, on ollut erittäin haastavaa perustaa kansallinen maatalous- ja ruuantuotanto. Esimerkiksi Uzbekistanin tehtävä oli tuottaa puuvillaa Neuvostoliiton tarpeisiin. Neuvostoliiton hajotessa jäi maa tilanteeseen, jossa sillä oli valtavasti puuvillaa, mutta ei lainkaan vientiketjuja tai kauppasuhteita. Samaan aikaan maatalouden päätuotteet eivät sisältäneet ruokakasveja.  

Valtavia muutoksia on tarvittu varmistamaan elintarvikkeiden saanti Keski-Aasiassa, mutta maatalouden kehitys ja maataloudessa viimeisten 21 vuoden aikana tehdyt uudistukset ovat silti olleet riittämättömiä. Maat eivät kykene omavaraiseen tuotantoon mm. haastavan ympäristön (vuoristo/aavikko), eroosiosta kärsivän maaperän, veden puutteen ja vanhentuneen tietotaidon takia. Vaikka Keski-Aasian maat ovat onnistuneet välttämään nälänhdän, kaikki maat - yhdessä tai erikseen - ovat erittäin riippuvaisia elintarvikkeiden tuonnista. Tämä johtaa haavoittuvuuteen erityisesti markkinahintojen heilahteluissa, joka koskettaa eniten köyhempää väestöä.  

Mikä ratkaisuksi?

Moni näkee, että viennin ja tuonnin tasapainottamisessa Keski-Aasian sisällä piilee ratkaisu alueen ruokaturvalle. Ottaen huomioon maiden maantieteelliset haasteet, Neuvostoliiton perinnön ja mm. kauppa- ja tukkutoimintaan kohdistuneiden investointien vähäisyyden, olisi yhteistyö alueen maiden välillä paras vaihtoehto.  

Ruokaturvaan vaikuttavat monet yksittäiset seikat eikä niiden käsittely erillisinä asioina ratkaise tämän alueen ongelmia. Asiaan on perehdyttävä kokonaisuutena. Tarvitaan innovaatioita, yksityisen sektorin investointeja ja muutoksia lakiin ja hallintoon. Viljelijät tarvitsevat myös koulutusta uusista viljelysmenetelmistä sekä kestävän tuotannon kustannukset kattavasta tuotannosta. "Markkinoille pääsyn on parannuttava, ja markkinoiden on oltava avoimet myös pienviljelijöille. Lisäksi korruption sekä nepotismin on loputtava, jotta kehitys on mahdollista" toteaa Michael Huggins, YK:n ruokaohjelman päällikkö Kirgisiassa.  

Yksityisen sektorin investoinnit ovat avainasemassa ruokaturvan parantamiseksi. Avaamalla rajat ulkomaisille toimijoille saadaan kerättyä tietotaitoa, parannettua infrastruktuuria sekä avattua uusia yhteistyömahdollisuuksia mm. viennille. 

Muita keskeisiä asioita ruokaturvan varmistamiseksi on maa-alueiden yksityisen omistamisen sallimisen. Toistaikseksi vain Kazakstan ja Kirgisia sallivat yksityisten ihmisten omistaa viljelyspeltoja, muualla viljelijät maksavat vuokraa pelloistaan.  

Myös veden saannin turvaaminen on ruokaturvan ytimessä. Vesivarat jakaantuvat Keski-Aasiassa epätasaisesti. Jokien vesistöjen jatkuva ylihyödyntäminen aiheuttaa ympäristöhaittojen lisäksi maiden välille jännitteitä. Vedestä on paikoin pulaa, mikä synnyttää sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Vesiympäristön tila on laajoilla alueilla hälyttävän huono. Lue lisää Keski-Aasian vesikonfliktista Aalto-yliopiston sivuilta.  

Lisäksi ruokaturvaan vaikuttaa maiden kyky selvitä äkillisistä luonnonkatastrofeista kuten maanjäristyksistä, tulvista ja kuivuudesta, jotka yleensä vaikuttavat ruokasatojen menetyksiin. Riittävä koulutus, ennaltaehkäisy ja kriisinhoito ovat avainasemassa ruokaturvan varmistamiseksi. 

Reilu kauppa Keski-Aasiassa

Reilun kaupan sertifioimia tiloja Keski-Aasiassa on toisaiseksi vain Kirgisiassa ja Uzbekistanissa. Alueella viljellään Reilu kauppa -sertifioituna mm. puuvillaa, kuivattuja hedelmiä, pähkinää ja siemeniä. Lisäksi viljelijät viljelevät ruokakasveja omaan käyttöön tai paikalliseen myyntiin. Kokemukset näiltä tiloilta ovat olleet erittäin positiivisia. Esimerkiksi Kirgisiassa luomupuuvillan viljelijät ovat jo muutaman vuoden jälkeen huomanneet maaperän selkeätä parantumista. He saavat nykyisin 20 prosenttia korkeammat tulot, ja puuvillaöljy ruuanlaittoon sekä rehu eläimille ovat arvokkaita ja kysyttyjä luonnonmukaisesti viljellyn puuvillan sivutuotteita. Lue lisää Reilusta kaupasta Keski-Aasiassa kampanjasivuiltamme.

Reilu kauppa ja ruokaturva

Suurin osa Reilu kauppa -sertifioiduista tuottajista on pienviljelijöiden organisaatioita. Reilu kauppa tuo pienviljelijöille vakautta, jota he tarvitsevat selviytyäkseen ja voidakseen suunnitella tulevaisuuttaan. Tämän ansiosta perheet voivat jatkaa elämäänsä maaseudulla, tuottaa ruokaa ja ylläpitää maaseudun taloutta sen sijaan, että he joutuisivat muuttamaan kaupunkeihin ja kasvattamaan sitä joukkoa, joka on kokonaan riippuvainen ruuan ostamisesta.  

Erillistä Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, on usein käytetty myös tuotantoa parantaviin hankkeisiin tai tuotannon monipuolistamiseen. Lisäksi Reilun kaupan tiukat ympäristökriteerit edistävät luonnon monimuotoisuutta ja hyvinvointia.  

Raaka-aineiden tai ruuan ostaminen kehitysmaista ei aiheuta ruokapulaa tai nälänhätää. Nämä ongelmat johtuvat siitä, että ihmisillä ei ole varaa ostaa ruokaa tai tuottaa sitä itse. Hinta, jonka kehitysmaiden viljelijät saavat tuotteestaan tai suurtilojen työntekijät työstään, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkä verran he pystyvät viljelmään tai ostamaan perheelleen ruokaa. Siksi Reilun kaupan tuotteiden ostaminen on valinta, joka auttaa kehitysmaita 

Kirjoittaja Marjut Martin, koordinoi Reilun kaupan edistämisyhdistyksessä Keski-Aasian hanketta.

Artikkelin lähteinä on käytetty Ulkoministeriön ja Aalto-ylopiston sivuja sekä Michael Hugginsin puhetta Human Security Gridin Ruokaturva maailmalla-tilaisuudessa Vantaalla 4.9.2012. Artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa Keski-Aasian kampanjasivuilta.

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications