Valikko

Reilun kaupan viikolla ?UR" tulkkina kirgisialaisille tuottajavieraille

Sain tilaisuuden osallistua Reilun kaupan viikon ohjelmaan sivuroolissa, kun ilmoittauduin kääntäjäksi/tulkiksi kirgisialaisille viljelijävieraille. En ollut ollut mukana vastaavassa projektissa aikaisemmin, ja se vaikutti mielenkiintoiselta tilaisuudelta oppia lisää Reilun kaupan toiminnasta. Jo ensimmäisen päivän jälkeen pääni oli pyörällä kaikesta uudesta informaatiosta ja siitä positiivisuudesta, jonka aistin kaikista läsnäolijoista. 

Tapasin kirgisialaiset Reilun kaupan luomupuuvillan viljelijät Akybain ja Gulsunin Reilun kaupan viikkoa edeltävänä sunnuntaina. Joimme teetä Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toimistossa ja kävimme läpi viikon ohjelmaa. He kertoivat omasta elämästään, Reilun kaupan toiminnasta heidän osuuskunnassaan, Kirgisiasta yleensä, siitä miten heidän elämänsä on Reiluun kauppaan liittymisen myötä muuttunut. 

Opin sen, että 90% Kirgisian pinta-alasta on vuoristoa, että puhdasta vettä valuu sulamisvesinä laaksoihin keväällä, että viljelijät ovat ruuan suhteen omavaraisia ja että laaksoissa kasvaa pähkinä- ja mantelipuita villinä. Opin myös sen, että Gulsunilla on 6 lasta ja 13 lastenlasta, ja että Akybain tytär opiskelee lääkäriksi.  

He kertoivat siitä, miten pienet toimijat eivät pysty suojautumaan markkinahintojen hinnoittelun riskeiltä. Miten Kiinasta maahantuodaan GMO-puuvillan siemeniä, jotka on kehitetty vain yhteen satoon. Sen tuottamat siemenet ovat hedelmättömiä. Ja seuraavana vuonna viljelijä joutuu ostamaan taas ostamaan siemenet samalta toimittajalta. Hetkellisesti tuotto on kuitenkin parempi kuin normaalin puuvillan viljely.

Siitä, miten saavuttaakseen inhimillisen tulotason, Kirgisian maanviljelijöiden keskuudessa on tapana viljellä käyttäen rankkoja myrkkyjä tuholaisten ja rikkaruohojen tuhoamiseksi. Nämä kemikaalit kulkeutuvat yhdestä muodosta toiseen. Ne liukenevat veteen ja samaa vettä käytetään karjan juomavetenä, ja karja syödään. Kemikaaleja juodaan veden mukana, syödään puuvillaöljyssä kypsennetyn ruuan mukana, pölytettyjä hyönteismyrkkyjä hengitetään ilmasta. Tehoviljely on kuivattanut maan, joka ei enää tuota yhtä paljon, jolloin viljelijät päätyvät aina vaan rankempiin lannoitteisiin. 

Onneksi kaikki ei ole niin synkkää. Vuodesta 2004 he ovat viljelleet luomupuuvillaa, ja vuodesta 2007 Reilun kaupan puuvillaa. Luomutuotannon myötä he käyttävät vähemmän rahaa lannoitteisiin, sillä oma karja tuottaa luonnollista lannoitetta. Reilun kaupan myötä he pystyvät saamaan suuremman hinnan kasvattamastaan puuvillasta, minkä lisäksi osuuskunta saa Reilun kaupan lisää, jota käytetään esimerkiksi kuorma-auton ostoon ja auttamaan kanssaviljelijöitä, jotka kärsivät ilmaston ongelmista. 

Olin vaikuttunut Akybain ja Gulsunin rohkeudesta matkustaa toiselle puolelle maailmaa kertomaan työstään. Ja erityisesti siitä, miten tärkeänä he kokivat Reilun kaupan toiminnan omalle yhteisölleen. Viljelijät pitivät äärimmäisen tärkeänä sitä, että maaperä, jolla he työskentelevät, olisi puhdasta. He olivat huomanneet, että luomutuotantoon siirtyessä sadot pienevät, mutta jo muutaman vuoden jälkeen he huomasivat vaikutuksia terveydessään. Maanviljelijöinä sekä he että heidän lapsensa viljelyssä auttaessaan ovat suoraan tekemisissä maaperän kanssa. Nyt heidän karjansa juo puhdasta vettä, ja heidän hengittämänsä ilma on puhdasta. 

Akybai ja Gulsun ovat iloisia saadessaan olla Reilun kaupan sertifioimassa osuuskunnassa, jossa saavat tehdä demokraattisia päätöksiä, miehet ja naiset yhdessä, ja kehittää maatalouttaan, suojella maaperäänsä terveyttään, ja lastensa terveyttä.

Matkustin Gulsunin ja Akybain mukana useilla paikkakunnilla, Helsingissä, Tampereella ja Porissa. Joka paikassa tapasimme kiinnostuneita vapaaehtoisia, toimittajia ja tavallisia kaupunkilaisia. Jaoin kirgiisivieraiden kanssa sen innostuksen, jonka he kokivat nähdessään, miten paljon Suomessa tehdään töitä Reilun kaupan edistämiseksi eri tahoilla, ja miten tärkeänä kaupunkilaiset itse pitävät Reilua kauppaa. Vaikka Kirgisia ei ole aivan naapurissa, ihmisiä kiinnostivat heidän elämänsä, heidän päivittäinen työnsä, heidän huolensa ja toiveensa. Vierailimme Helsingissä PAM:in toimistossa, Nokialla Nanson tehtaalla, Satakunnan kansan toimituksessa, Tampereen yliopistolla Vastuullisen kuluttamisen seminaarissa, paikallisradion toimituksessa ja porilaisten opiskelijoiden järjestämässä elokuvaillassa.

Erityisesti jäi mieleen näin tulkkaajanoviisina Tampereen yliopiston seminaari, joka pidettiin yliopiston juhlasalissa. Se ei ole pieni tila. Eikä se näytä pienemmältä alhaaltapäin, niin kuin meille vakuutettiin. Sen lisäksi, että paikalla oli monia asiantuntijoita, tutkijoita, opiskelijoita ja eri alojen edustajia, ilmeni että haastattelu striimataan nettiin. Minua jännitti varmasti yhtä paljonkuin Akybaita ja Gulsuniakin. Lopuksi kaikki kuitenkin meni hyvin, viljelijät saivat kuulla kysymyksiä uusista näkökulmista, ja tilaisuus oli varmasti antoisa myös kuuntelijoille.

Vieraat pitivät Suomesta ja suomalaisista, suomalaisesta ruuasta ja kaupungeista. He arvostivat sitä, miten hyvin Suomessa on onnistuttu järjestämään asiat sekä koulutuksen, ammattiyhdistysten että yhteiskunnan kannalta yleensä. He ovat mahtavia persoonia, kiinnostuneita muista kulttuureista, ja heistä oli hauska nähdä Reilun kaupan tuotteita kaupan hyllyllä. En varmasti unohda, miten Gulsunin silmät tuikkivat hänen puhuessaan tuoreimmasta lapsenlapsestaan. Enkä sitä iltaa, kun pitkän päivän päätteeksi Akybai kertoi Kirgisian ylpeyden, Tšingiz Aitmatovin sydäntäsärkeviä tarinoita ulkomuistista niin, että sekä tulkin että Reilun kaupan edustajien silmät kastuivat. 

Olen erittäin kiitollinen Reilun kaupan edistämisyhdistykselle siitä, että sain osallistua Reilun kaupan viikkoon tulkkina. Opin enemmän, ja sain enemmän kuin osasin aavistaakaan. Reilun kaupan kannattajana minusta oli ihanaa, että sekä minulle että kaikille jotka tapasivat Akybain ja Gulsunin, Reilu kauppa sai kasvot. Jokainen varmasti tietää kaupan hyllyllä ollessaan, että Reilun kaupan tuote olisi eettisempi valinta. Harvoin kuitenkaan tapaa livenä Reilun kaupan tuottajia, joihin meidän valintamme vaikuttavat suoraan: heidän elämänlaatuunsa, odotuksiinsa, heidän lastensa terveyteen ja mahdollisuuksiin.

Ida Kambur 

Kirjoittaja toimi tulkkina Reilun kaupan viikolla viljelijävieraille. Yhdistys kiittää!

Kirjoitus on lyhennetty alkuperäisestä tekstistä, joka löytyy Keski-Aasia teemasivustoltamme. 

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications