Valikko

FAQ

Reilusta kaupasta

Mitä Reilu kauppa tarkoittaa?

Reilun kaupan merkkijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Tuotteiden tuotannossa noudatetaan seuraavia periaatteita:

  • Kehitysmaiden pienviljelijät saavat tuotteestaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, jos sellainen on tuotteelle kriteereissä määritelty. Takuuhinta kattaa kestävän tuotannon kustannukset.
  • Suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin.
  • Osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin.
  • Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty.
  • Tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristömääräyksiä.

Reilun kaupan ansiosta kehitysmaiden pienviljelijät ja suurtilojen työntekijät voivat parantaa työ- ja elinolojaan sekä ympäristön hyvinvointia. Kuluttajille Reilun kaupan merkki tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa positiivisesti kehitysmaissa asuvien ihmisten elämään.

Lue lisää Reilusta kaupasta täältä.

Meneekö Reilun kaupan järjestelmän takaama lisätulo varmasti perille viljelijöille, ja kuka sitä valvoo?

Reilun kaupan kriteerien valvonnasta vastaa FLO-CERT-yhtiö, jolla on tarkastustehtävissä eri puolilla maailmaa yli 100 henkeä. Kaikki tuottajat ja tuotantoketjuun osallistuvat valmistajat tarkastetaan säännöllisesti. Tuotantotapojen lisäksi seurataan Reilun kaupan takuuhinnan ja Reilun kaupan lisien maksua sekä lisien käyttöä. Valvojia kierrätetään siten, ettei sama valvoja tarkasta jatkuvasti samoja tuottajia.

Reilun kaupan valvonnalle, josta vastaa FLO-CERT, on myönnetty ISO 65 -standardi. Se on kansainvälinen takuu siitä, että valvonta on puolueetonta ja läpinäkyvää ja että kriteerien luominen ja niiden valvominen ovat eri tahojen käsissä. ISO 65 on laatustandardi, jota valvoo maailman johtava standardoimisjärjestö ISO.

Valvontavierailu

Valvonta perustuu valvontavierailuihin tiloilla ja yrityksissä, haastatteluihin ja kirjalliseen dokumentaatioon.

Valvontavierailulla tarkastetaan muun muassa osuuskunnan pöytäkirjat, tilit, toimintakertomukset ja toimintasuunnitelmat. Tarkastajat valvovat myös, että plantaaseilla ja tehtailla työnantajien ja työntekijöiden yhteistyöelin tekee kehityssuunnitelman, noudattaa sitä ja päättää Reilun kaupan lisän käytöstä demokraattisesti.

Reilun kaupan lisien käyttöä FLO-CERTin tarkastaja valvoo seuraavasti:

  • Lisien käytöstä vastaavaan työryhmän jäseniä haastatellaan. Työryhmän työsuunnitelma ja raportit lisien käytöstä käydään läpi.
  • Lisillä toteutettujen hankkeiden tarjouspyyntöjä, saatuja tarjouksia, kuitteja ja Reilun kaupan lisille perustetun pankkitilin tiliotetta verrataan toisiinsa.
  • Tarkastaja arvioi myös tarjouksien ja ostettujen materiaalien hintojen oikeellisuuden. Hän tuntee paikallisen hintatason ja osaa siis arvioida, paljonko esimerkiksi rakennuksiin käytetyn sementin, peltikaton tai rakennusmiehen työn tulisi maksaa.
  • Toteutettuja hankkeita tarkastetaan vierailemalla satunnaisesti valittujen hankkeiden toteutuspaikalla (esim. rakennukset, joita hankkeilla on rakennettu).
  • Tulevien hankkeiden osalta valvoja vertailee työsuunnitelmaa ja sille laadittua budjettia, tarkastaa tarjouspyynnöt ja tarjoukset sekä vierailee työmaalla, jos jotain jo rakennetaan. Valvoja haastattelee myös työntekijöitä tarkistaakseen, että heitä on konsultoitu.
  • Reilun kaupan lisien maksamista valvotaan seuraamalla lisille perustetun pankkitilin rahaliikennettä tiliotteista. Nostoja verrataan kuitteihin ja budjettiin. Jos tili on paikallisessa valuutassa, myös käytettyjen valuuttakurssien oikeellisuus tarkastetaan. Lisien käytöstä päättävän työryhmän jäseniä haastatellaan, jotta tiedetään, tietävätkö työryhmän jäsenet taloustilanteen.


Useissa viljelijöiden muodostamissa osuuskunnissa tehdään myös omia sisäisiä tarkastuksia. Näin tuottajaryhmä haluaa minimoida riskin joutua pois Reilun kaupan järjestelmästä. Lue enemmän valvonnasta.

Jäljitettävyys

Reilun kaupan tuotteiden ja raaka-aineiden matkaa seurataan koko tuotantoketjun osalta. Tarkastuksia tehdään sekä viljelijöiden tiloilla että kauppaa käyvissä yrityksissä, esimerkiksi kahvipaahtimoissa.

Reilun kaupan tuotteilta edellytetään fyysistä jäljitettävyyttä. Esimerkiksi tuotekoodin perusteella kunkin yksittäisen tuotteen matka pystytään jäljittämään tuottajalta kuluttajavalmiiseen pakkaukseen. Sertifioidut ja ei-sertifioidut tuotteet ja raaka-aineet on pidettävä erillään toisistaan koko tuotantoprosessin ajan.

Sokerissa, kaakaossa, hedelmämehuissa ja teessä erilläpidon ja fyysisen jäljitettävyyden vaatimusta ei toistaiseksi ole. Niiden osalta valvotaan tuotemäärän pysymistä samana läpi tuotantoketjun.

Mitä tapahtuu, jos Reilun kaupan kriteereitä ei noudateta?

Jos tiloilta löytyy valvontakäynnin yhteydessä vähäisiä rikkeitä, valvoja antaa asioiden korjaamiselle takarajan, jonka jälkeen asioiden kuntoon saattaminen tarkistetaan. Yleensä se tehdään uudella valvontakäynnillä.


Jos tiloilta löytyy vakavia rikkomuksia, kuten esimerkiksi kiellettyjen kemikaalien listalla olevien kemikaalien käyttöä, rikkomuksen tehneen tilan tai viljelijäyhteisön sertifiointi jäädytetään. Tämän jälkeen tuottajalla ei ole oikeutta solmia uusia kauppasuhteita Reilun kaupan tuotteiden myymiseksi. Jos rikkomuksia ei korjata valvojan antamaan takarajaan mennessä, menettää tuottaja kokonaan oikeuden myydä Reilun kaupan tuotteita.

Koska Reilun kaupan tuotannolle säädetyt kriteerit ovat tiukat ja yksityiskohtaiset, tiloilta löytyy usein pieniä asioita, joiden korjaamisen valvoja tarkistaa uudella valvontakäynniltä. Vakavat, sertifioinnin jäädyttämiseen johtavat rikkeet ovat harvinaisempia.

Lue lisää Reilun kaupan valvonnasta FLO-CERTin internetsivuilta.

Miten Reilun kaupan sertifiointimerkki eroaa muista eettisistä sertifikaateista?

Suomessa on myyty Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita vuodesta 1999 alkaen. Sitä ennen Suomessa on käyty samantyyppisillä periaatteilla reilua kauppaa maailmankauppojen (entisten kehitysmaakauppojen) toimesta 1960-luvun lopulta alkaen. Kansainvälisesti Reilun kaupan tuotteita on myyty 20 vuotta.

Merkittävin ero Reilun kaupan merkin ja muiden eettisten merkkien välillä on se, että Reilun kaupan merkkiin liittyy tuottajalle maksettava takuuhinta ja sosiaalisiin ja tuotantoa kehittäviin hankkeisiin tarkoitettu erillinen Reilun kaupan lisä. Takuuhinta on hinta, jonka ostaja maksaa viljelijälle vähintään, ja sen lisäksi maksetaan Reilun kaupan lisää. Jos tuotteen maailmanmarkkinahinta on takuuhintaa korkeampi, seurataan tätä korkeampaa hintaa, ja sen päälle maksetaan Reilun kaupan lisää.

Tuottajilla on myös mahdollisuus ennakkorahoitukseen. Reilun kaupan järjestelmässä on omat kriteerit kauppaa käyville yrityksille, perhetuotannolle ja plantaasituotannolle. Kriteereillä huomioidaan tuotantomuotojen erilaisuus ja erilaiset ongelmat. Reilun kaupan kriteereihin kuuluu myös kattavat ympäristökriteerit

Reilun kaupan järjestämä on ainutlaatuinen myös siten, että suurin osa Reilun kaupan järjestelmään kuuluvista tuottajista on perhetuottajia. Järjestelmä on luotu tukemaan kehitysmaiden pienviljelijöiden yrittäjyyttä ja helpottamaan sitä, että pienviljelijät pääsevät itsenäisinä toimijoina mukaan kansainväliseen kaupankäyntiin.

Lue, mikä kaikki tekee Reilusta kaupasta ainutlaatuisen sertifiointijärjestelmän.

Maksavatko tuottajat Reilun kaupan sertifikaatin käytöstä ja jos maksavat, niin kuinka paljon?

Reilun kaupan sertifioinnista ja valvonnasta vastaa yritys nimeltä FLO-CERT. Sertifiointi ja valvonta maksavat tuottajayhteisöille, ja hinta määräytyy organisaation koon ja esimerkiksi tuotettavien tuotteiden määrän mukaan. Valvontakäynti pienessä organisaatiossa kestää vähemmän aikaa kuin suuressa.

Sertifiointi- ja valvontayritys FLO-CERTin sivuilta löytyy tietoa, paljonko eri kokoisten tuottajaorganisaatioiden sertfiointi maksaa.

Esimerkiksi pientuottajien organisaatio, jossa on 251?UR"500 jäsentä ja jossa tuotetaan vain yhtä tuotetta, maksaa ensimmäisestä sertifioinnistaan 2 900 euroa ja vuosittain 1 925 euroa. Jos jäseniä on esimerkiksi 400, maksu on yksittäistä tuottajaa kohden ensimmäisestä sertifioinnista 7,25 euroa ja tulevina vuosina 4,80 euroa.

Vähävaraiset tuottajaryhmät voivat anoa Reilun kaupan kansainväliseltä yhteistyöjärjestö Fairtrade Internationalilta avustusta sertifiointikuluihin. Producer Support Fundin myötä köyhimmillä tuottajilla on mahdollisuus saada jopa 75 prosenttia sertifiointimaksuistaan avustuksena. Tällöin maksuihin täyden Fairtrade Internationalin tuen saavassa organisaatiossa, jossa on 400 jäsentä, yhden tuottajan tulee maksaa noin 1,8 euroa ensimmäisestä sertifioinnista ja tämän jälkeen vuosittain noin 1,2 euroa.

Reilun kaupan tuotteista

Mitä Reilun kaupan tuotteita on olemassa?

Suomessa Reilun kaupan merkillä varustettuja tuotteita on myynnissä jo yli 1 700: kahvia, teetä, kaakaota, suklaata, sokeria, hunajaa, riisiä, banaaneja, appelsiineja, ananaksia, avokadoja, mehuja, leikkokukkia, mausteita, viinejä, urheilupalloja, Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita, kodintekstiilejä ja kasseja... Suomessa on esimerkiksi myynnissä jo yli 240 erilaista Reilun kaupan kahvia, 180 teetä ja 120 suklaapatukkaa tai -levyä.


Lisäksi myynnissä on paljon erilaisia Reilun kaupan yhdistelmätuotteita eli tuotteita, joissa on käytetty Reilun kaupan raaka-aineita: esimerkiksi keksejä, hilloja, mysliä, jäätelöä, kosmetiikkaa ja myslipatukoita.

Reilun kaupan kriteerit on lisäksi hyväksytty useille muillekin tuotteille, ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa on myynnissä jo useita tuhansia Reilun kaupan tuotteita.

Mistä tuotteita voi ostaa?

Reilun kaupan tuotteita voi ostaa lähes jokaisesta ruokakaupasta ja monista erikoiskaupoista. Jos lähikaupassasi ei myydä Reilun kaupan tuotteita, niiden perään kannattaa kysellä myyjiltä ja kauppiaalta. Kaupat haluavat palvella asiakkaitaan hyvin, ja ottavat yleensä valikoimiin niitä tuotteita, joille tietävät olevan menekkiä.

Reilun kaupan tuotteita on tarjolla myös monissa verkkokaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa.

Ovatko Reilun kaupan tuotteet kalliimpia kuin muut tuotteet?

Läheskään aina Reilun kaupan tuotteet eivät ole muita tuotteita kalliimpia. Volyymien kasvaessa myös logistiikka- ja käsittelykustannusten osuus hinnasta pienenee. Viime aikoina esimerkiksi Reilun kaupan banaanien ja niin sanottujen tavallisten banaanien hinnat ovat olleet Suomessa suhteellisen lähellä toisiaan, ja Reilun kaupan banaanien markkinaosuus on noussut noin 17 prosenttiin. Jokainen suomalainen syö banaania keskimäärin 10 kiloa vuodessa, ja siten 30 sentin keskimääräinen hintaero kasvattaa Reilun kaupan banaaneja ostavan kuluttajan ruokalaskua noin kolmella eurolla vuodessa.

Reilun kaupan tuotteista maksetaan tuottajalle vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Reilun kaupan takuuhinta saattaa olla tuotteesta ja ajankohdasta riippuen huomattavasti maailmanmarkkinahintaa korkeampi. Lisäksi maksetaan erillistä Reilun kaupan lisää yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, esimerkiksi koulutarvikkeisiin, yhteisiin maatalouskoneisiin tai terveydenhuoltoon. Tuottajien saama lisäkorvaus nostaa tuotteen hintaa hieman, mutta ei paljon. 

Muita tuotteen hintaan vaikuttavia asioita ovat:

Kuljetuskustannukset: Jos tuotetta tuodaan huonojen yhteyksien takaa vain pieniä määriä, kuljetuksen yksikkökohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Kun Reilun kaupan tuotteista tulee valtavirtaa ?UR" niin kuin monen tuotteen kohdalla jo onkin ?UR" tuotteet pystytään kuljettamaan yhtä tehokkaasti kuin ns. tavalliset tuotteet. 

Laatu: Bulkkituotteet ovat luonnollisesti halvempia, joten eri tuotteita vertailtaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös tuotteen laatuun.

K
auppojen kate: Kaupat myyvät usein tiettyjä tuotteita, kuten ei-reilua kahvia, ns. sisäänheittotuotteena, eli käytännössä erittäin pienellä katteella tai jopa tappiolla houkutellakseen asiakkaita kauppaansa. Tällöin hintaero Reilun kaupan vaihtoehtoon voi kasvaa. Tilanne olisi eri, jos kauppiaat käyttäisivät myös Reilun kaupan tuotteita sisäänheittotuotteina. Reilun kaupan tuotteiden valtavirtaistuminen helpottaa hintavertailua, kun hyllyssä on monta Reilun kaupan tuotetta ?UR" ja naapurikaupassa niin ikään.

Lisenssimaksu: Lisenssisopimuksen tehneet yritykset maksavat Reilu kauppa ry:lle lisenssimaksua sertifiointimerkin käytöstä. Maksu on kuitenkin pieni. Esimerkiksi Reilun kaupan kahvista on maksettu lisenssimaksua noin 20 senttiä kilolta.

Sertifiointimaksu: Sertifiointimaksun suuruus riippuu organisaation koosta. Sertifiointimaksun maksavat sekä tuottajat että yritykset, jotka prosessoivat tuotetta. Esimerkiksi 400 jäsenen pientuottajien organisaatiossa viljelijä maksaa ensimmäisestä sertifioinnista 7,25 euroa ja tulevina vuosina 4,80 euroa/vuosi. Vähävaraiset tuottajaryhmät voivat anoa Reilun kaupan kansainväliseltä yhteistyöjärjestö Fairtrade Internationalilta avustusta sertifiointikuluihin. Tällöin 400 jäsenen organisaatiossa maksu voi olla vain alle kaksi euroa vuosittain per jäsen.

Paljonko viljelijä yleensä saa kaupassa myydyn tuotteen hinnasta, esimerkiksi kahvipaketin hinnasta?

Sen, mitä tuottaja saa tuotteen loppuhinnasta vähintään, pystyy helposti laskemaan Fairtrade Internationalin verkkosivuilta löytyvien tietojen perusteella. Fairtrade Internationalin verkkosivuilta löytyy tiedot Reilun kaupan takuuhinnan - jos sellainen on tuotteelle asetettu - ja Reilun kaupan lisän suuruudesta.

Reilun kaupan kahvin ostajien tulee maksaa pestystä Arabica-kahvipavusta perheviljelijöiden yhteisöille vähintään Reilun kaupan takuuhintaa eli 1,40 Yhdysvaltain dollaria naulalta (n. 454 g) ja pesemättömästä Arabica-pavusta 1,35 dollaria. Reilun kaupan luomukahvista maksetaan ylimääräinen 30 sentin korvaus. Takuuhinnan lisäksi Reilun kaupan tuottajayhteisöt saavat erillistä Reilun kaupan lisää 20 senttiä naulalta. Tämä lisä käytetään yhteisöjen elinoloja tai toimeentulomahdollisuuksia parantaviin hankkeisiin.

Esimerkiksi pestystä Arabica-kahvista (ei luomu) tuottajat saavat siis valuuttakurssista riippuen noin 2,21 euroa kilolta Reilun kaupan takuuhintaa ja noin 0,32 euroa Reilun kaupan lisää. Yhteensä tuottajat saavat siis vähintään 2,53 euroa kilosta kahvipapuja. Puolen kilon pakettiin paahdettua kahvia tarvitaan 580 grammaa kahvipapuja, sillä kahvin paahtohävikki on noin 14 %. Jos Reilun kaupan kahvipaketti maksaa kaupassa esimerkiksi 4,85 euroa, jää tuotannon alkupäähän noin 30 prosenttia kahvin myyntihinnasta. Eli yhteen kahvipaketilliseen tarvittavasta 580 grammasta kahvipapuja viljelijäperhe saa 1,47 euroa.

Perussa, josta tulee valtaosa Suomessa myytävistä Reilun kaupan banaaneista, Reilun kaupan banaanien takuuhinta 18,14 kilon banaanilaatikosta on 8,55 dollaria. Sen lisäksi maksetaan 1 dollaria Reilun kaupan lisää. Nämä hinnat ovat olleet voimassa vuoden 2014 alusta. Tuotannon alkupäähän jää noin 0,37 euroa kilolta ja siihen lisätään vielä dollari Reilun kaupan lisää laatikolta. Jos Reilun kaupan banaanien on kilohinta Suomessa on esimerkiksi 2 euroa, jää tuotannon alkupäähän 0,41 euroa eli noin 21 prosenttia tuotteen loppuhinnasta.

Kuinka monta prosenttia tuotteen sisällöstä on Reilun kaupan ainesosia?

Pääsääntöisesti 100 %. Esimerkiksi kahvi, hedelmät, viini ja hunaja. 

Osa Reilun kaupan tuotteista on niin sanottuja yhdistelmätuotteita eli tuotteita, joissa on myös muita kuin Reilun kaupan raaka-aineita. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi mysli, keksit ja jäätelöt. Saadakseen Reilun kaupan merkin tulee yhdistelmätuotteen täyttää seuraavat edellytykset:

  • Tuotteessa on käytettävä sataprosenttisesti Reilun kaupan raaka-ainetta aina, kun raaka-aineelle on olemassa Reilun kaupan vaihtoehto.
  • Koko tuotteen sisällöstä vähintään 20 % tulee olla Reilu kauppa -sertifioitua. Reilun kaupan raaka-aineiden osuus lasketaan kokonaispainosta tai -tilavuudesta silloin, kun tuote sisältää korkeintaan 50 % lisättyä vettä ja/tai maitotuotteita. Mikäli tuote sisältää yli 50 % lisättyä vettä ja/tai maitotuotteita, vähennetään niiden osuus ennen prosenttiosuuden laskemista.  

Yhdistelmätuotteista kerrotaan lisää tuotteet-osiossa.

Miten maitotuotteessa, esimerkiksi jäätelössä, voi olla Reilun kaupan sertifiointimerkki?

Osa Reilun kaupan tuotteista on niin sanottuja yhdistelmätuotteita eli tuotteita, joissa on myös muita kuin Reilun kaupan raaka-aineita. Reilu kauppa sertifioi kehitysmaatuotantoa, ja esimerkiksi jäätelössä tyypillisiä sertifioituja raaka-aineita ovat kaakao, sokeri ja vanilja. Maitoa ei ole saatavilla Reilu kauppa-sertifioituna, eikä sen tuominen kehitysmaista olisi kannattavaakaan, joten sertifioidussa jäätelössä voi käyttää raaka-aineena vaikkapa kotimaista maitoa. 

  • Tuotteessa on käytettävä sataprosenttisesti Reilun kaupan raaka-ainetta aina, kun raaka-aineelle on olemassa Reilun kaupan vaihtoehto.
  • Koko tuotteen sisällöstä vähintään 20 prosenttia tulee olla Reilu kauppa -sertifioitua. Reilun kaupan raaka-aineiden osuus lasketaan kokonaispainosta tai -tilavuudesta silloin, kun tuote sisältää korkeintaan 50 % lisättyä vettä ja/tai maitotuotteita. Mikäli tuote sisältää yli 50 % lisättyä vettä ja/tai maitotuotteita, vähennetään niiden osuus ennen prosenttiosuuden laskemista.  

Yhdistelmätuotteista kerrotaan lisää tuotteet-osiossa.

Onko Reilun kaupan vaatteita olemassa?

Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita on voinut ostaa Suomessa kesästä 2006 lähtien. Reilun kaupan puuvilla -merkkiä saa siis käyttää tekstiileissä, jotka on tehty Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti viljellystä puuvillasta. On tärkeää huomata, että Reilun kaupan järjestelmässä tekstiilien osalta on sertifioitua vain puuvillan tuotanto, ei koko tuotantoketju. Siksi emme puhu Reilun kaupan vaatteista.

Ostaessasi Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita voit suhtautua luottavaisesti siihen, että puuvillanviljelijät ovat saaneet työstään oikeudenmukaisen korvauksen ja Reilun kaupan lisän kautta koko yhteisö mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. 

Reilun kaupan puuvillavalikoimasta löytyy vaatteita, kodintekstiiliä ja pyyhkeitä. Tuotehaun kautta löydät eri tuotteet.

Voiko kosmetiikka olla Reilu kauppa -sertifioitua?

Kyllä. Kosmetiikka, jossa on Reilu kaupan merkki tarkoittaa sitä, että sen valmistamisessa on käytetty Reilun kaupan raaka-aineita, esimerkiksi sokeria tai hunajaa, tai Reilun kaupan raaka-aineiden johdannaisia, kuten kaakaovoita tai seesamöljyä.

Reilu kauppa -sertifioitua kosmetiikkaa voi ostaa esimerkiksi useista Ruohonjuuri-kaupoista, Ekoloista ja muista ekokaupoista. Lisäksi Reilun kaupan kosmetiikkaa myydään useissa verkkokaupoissa.

Reilu kauppa -sertifioitu kosmetiikka voi olla tärkeä lisätulonlähde kehitysmaiden viljelijöille. Reilu kauppa -sertifioitujen kosmetiikkatuotteiden ansiosta Reilun kaupan viljelijöiden tuotteille avautuu uusia markkinoita. Mitä suuremman osan tuotteistaan viljelijät myyvät Reilu kauppa -sertifioituna, sitä enemmän he saavat Reilun kaupan hyötyjä, kuten koko yhteisöä hyödyntävää Reilun kaupan lisää sekä kestävän tuotannon kattavan hinnan tuotteistaa. Kosmetiikkateollisuuden myötä voi aueta mahdollisuus myös uusille Reilun kaupan tuotteille, kuten mehiläisvahalle tai aloe veralle.

Kaikilta Reilun kaupan merkillä varustetuilta tuotteilta vaaditaan, että kaikki tuotteen raaka-aineet, jotka voivat olla Reilun kaupan raaka-aineita, ovat Reilun kaupan raaka-aineita. Kosmetiikkatuotteet yleensä koostuvat vedestä, synteettisistä aineista sekä luonnon raaka-aineista tai luonnon raaka-aineiden johdannaisista. Näistä ainoastaan luonnon raaka-aineet ja niiden johdannaiset voivat olla Reilun kaupan kriteerien mukaan viljeltyjä.

Kosmetiikkatuotteet ovat erittäin vesipitoisia, joten luonnon raaka-aineet ovat usein vain hyvin pieni osa kosmetiikkatuotteen valmistusaineista.

Fairtrade Internationalin kehittämä kosmetiikkapolitiikka on asettanut Reilun kaupan raaka-aineiden määrälle eri raja-arvot riippuen siitä, onko tuote iholle jätettävää vai pois pestävää. Iholle jätettäviä tuotteita ovat esimerkiksi voiteet, vartaloöljyt, kasvonaamiot ja huulipunat, ja pois pestäviä tuotteita shampoot, suihkugeelit ja hammastahnat. Iholle jätettävien tuotteiden tulee sisältää vähintään 5 % Reilun kaupan raaka-aineita ja pois pestävien tuotteiden vähintään 2 % Reilun kaupan raaka-aineita. Raja-arvojen tarkoitus on turvata tuottajille parhaat mahdollisuudet ansaita elantonsa. Fairtrade International on määritellyt rajat laajan tutkimuksen ja kosmetiikka-alan konsultaation perusteella.

Kehitysmaista ja kaupankäynnistä

Onko muu kaupankäynti sitten epäreilua?

Muu kehitysmaissa tuotetuilla tuotteilla käyty kaupankäynti on usein epäreilua. Kaupankäynnissä pätevät tiukat kysynnän ja tarjonnan lait, jotka eivät ota huomioon kaupankäynnin heikoimpia osapuolia, kuten kehitysmaiden pienviljelijöitä ja suurtilojen työntekijöitä. Miljoonat viljelijät ja työntekijät, jotka tuottavat meidän kuluttamiamme tuotteita (esim. kahvia, teetä ja hedelmiä), elävät köyhyydessä ja tekevät työtä erittäin puutteellisissa oloissa. Usein viljelijät joutuvat myymään tuotteensa niin alhaisella korvauksella, että he eivät pysty kattamaan edes kaikkia tuotantokustannuksiaan, saatikka turvaamaan perheelleen kohtuullista elintasoa. Yksittäisen viljelijän mahdollisuudet hintaneuvotteluissa ovat usein olemattomat.

Reilun kaupan järjestelmän tarkoituksena on parantaa kehitysmaiden tuottajien toimeentuloa ja mahdollisuuksia pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Reilun kaupan merkki ei tarjoa vastausta kaikkiin kauppaan liittyviin ongelmiin, mutta se tukee konkreettisesti viljelijöitä ja työntekijöitä, jotka ovat järjestelmässä mukana. Reilun kaupan hyötyjien määrä on yli miljoona perhetuottajaa ja suurtilan työntekijää. Kun otetaan huomioon myös viljelijöiden ja työntekijöiden perheet hyöyjä on moninkertaisesti.

Kuuluuko Reilun kaupan periaatteisiin suosia mahdollisimman pitkälle kehitysmaissa jalostettuja tuotteita?

Reilun kaupan järjestelmästä löytyy sekä jalostamattomia että pitkälle jalostettuja tuotteita. Suomessa myydään kehitysmaissa jalostetuista tai pakatuista tuotteista esimerkiksi jalkapalloja, pikakahvia, teetä, riisiä, mehua, sokeria ja kukkia.
 
Banaanintuottajat El Guabo -osuuskunnassa ovat kehittäneet jalostusta niin, että he tekevät banaanipyreetä niistä banaaneista, jotka eivät käy vientiin. Pyreestä tehdään mehua, soseita, lastenruokia ja sitä käytetään jäätelössä. Reilun kaupan järjestelmään hyväksytyt viljelijät ovat myös laajentaneet rooliaan tuotantoketjussa, esimerkiksi yksi Reilun kaupan hedelmiä Suomeen tuovista yrityksistä on osittain viljelijöiden omistama.
 
Reilun kaupan järjestelmän yksi perusperiaatteista on, että tuottajille annetaan mahdollisuus kehittää tuotantoaan muun muassa Reilun kaupan lisän avulla. Vaikka suuri osa esimerkiksi kahvista paahdetaan lähinnä länsimaissa, viljelijöille on suuri ero siinä, prosessoivatko he kahvipapuja ennen paahtamista itse vai myyvätkö he marjat suoraan pensaista.
 
Pitkälle jalostaminen ei ole valitettavasti kehitysmaiden tuottajille aina kannattavaa, sillä kehitysmaissa jalostettujen tuotteiden tullit ovat jalostamattomia korkeammat. Lisäksi jalostusasteen kehittäminen on yleensä mahdollista tuottajaryhmille vasta, kun he ovat saaneet riittävästi kokemusta vientitoiminnasta ja kasvattaneet omaa pääomaa. Reilu kauppa ry kannustaa kehitysmaissa tapahtuvaan jalostukseen aina, kun se on tuottajille taloudellisesti järkevää.
 
  
 

Lisääkö Reilu kauppa eriarvoisuutta kehitysmaissa?

Reilun kaupan viljelijöille maksettavan korvauksen tarkoituksena ei ole tehdä Reilun kaupan viljelijöistä merkittävästi rikkaampia kuin muista villjelijöistä, eikä Reilun kaupan tuotteista saatavan korvauksen taso ole sellainen, että sen voisi ajatella ruokkivan tuloerojen äärimmäistä kasvua. 

Reilun kaupan takuuhinnan tarkoituksena on antaa tuottajille mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään, ja siitä on hyötyä viljelijöille erityisesti silloin, kun tuotteen markkinahinta on niin alhaalla ettei sillä elä. Jos tuotteesta saatava markkinahinta on korkealla, Reilun kaupan viljelijöiden ja ns. tavallisten viljelijöiden tuotteistaan saama korvaus voi olla aivan samalla tasollakin. 

Lisäksi Reilun kaupan viljelijöille maksetaan takuuhinnan päälle erillistä Reilun kaupan lisää. Sitä viljelijät eivät kuitenkaan saa normaalisti suoraan itselleen, vaan lisää käytetään erilaisiin kehityshankkeisiin, joista on usein hyötyä koko yhteisöllle (esim. koulutuksen ja terveyhdenhoidon parantaminen). 
 
Kun tuotteen maailmanmarkkinahinta on niin alhaalla ettei se takaa viljelijöiden toimeentuloa, ns. tavallisten tuottajien asema on toki huonompi kuin niiden tuottajien, jotka hyötyvät Reilusta kaupasta. Mutta jos lähtökohtana olisi se ettei tuottajien toimeentulossa saa olla missään oloissa minkäänlaisia eroja, niin silloin vaihtoehdoiksi jäisi tässä tilanteessa joko se ettei tuottajien tukemiseksi tehtäisi mitään - jolloin kukaan ei tulisi toimeen - tai keksittäisiin tapa, jolla kaikkia maailman viljelijöitä pystytään tukemaan yhtaikaa ja yhtä paljon. 

Reilun kaupan visiona on se, että aivan kaikilla viljelijöillä olisi mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään. Tämänkään tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista kertarysäyksellä, sillä Reilun kaupan hyödyt tuottajille riippuvat suoraan siitä, minkä verran niitä ostetaan. Mitä suurempaa Reilun kaupan tuotteiden kulutus on, sitä suurempi viljelijämäärä hyötyy. 

Käytännössä jokainen mukaan haluava viljelijäyhteisö otetaan mukaan jos he täyttävät tuotannolle säädetyt kriteerit (takuuhinta ja lisä, ympäristöstä huolehtiminen, päätöksenteon demokraattisuus jne), mutta jos ostajia on vähemmän kuin myyjiä, kaikki mukaan päässeet tuottajat eivät pysty myymään tuotteitaan Reilun kaupan ehdoilla. Siksi teemme muun muassa täällä Suomessa paljon työtä Reilu kauppa -tietoisuuden lisäämiseksi, ja sillä on varmasti ollut oma vaikutuksensa siihen, että tuotteiden myyntien, hyötyjen ja hyötyjien määrä on ollut vuodesta toiseen kasvussa.
 
Hiljattain julkistettu Reilun  kaupan vaikutuksia selvittänyt ulkopuolinen osoittaa myös sen, että Reilusta kaupasta voi olla hyötyä myös sellaisille viljelijöille, jotka eivät ole mukana järjestelmässä. Reilun kaupan takuuhinnat ovat julkisia ja ne tunnetaan laajasti myös naapuriyhteisöissä. Kun ns. tavallisten tuotteiden viljelijät tietävät Reilun kaupan järjestelmän edellyttämän hintatason, he osaavat vaatia myös itse parempaa korvausta. Syrjäseutujen viljelijöiden neuvotteluasemaa heikentää usein se, etteivät he tiedä, paljonko tuotteita ostavat välikädet saavat heidän tuotteistaan esim. lähimmässä kaupungissa. 

Tarkempaa tietoa Reilun kaupan tuottajien saaman korvauksen määräytymisestä ja muista hyödyistä.
 
Yllämainittu tutkimus löytyy täältä (englanniksi). 

Miten yritykset pääsevät mukaan?

Haluan valmistaa tuotteita Reilun kaupan raaka-aineista. Miten toimin?
  1. Reilu kauppa ?UR"sertifioituja raaka-aineita viljellään kehitysmaissa. Listan sertifioiduista raaka-aineista löydät kansainvälisiltä sivuilta
  2. Kaikki raaka-ainetta käsittelevät tai tuotteita valmistavat tahot solmivat sertifiointisopimuksen valvontayhtiö FLO-CERTin kanssa. Reilun kaupan raaka-aineet tai prosessoidut tuotteet ostetaan järjestelmässä mukana olevilta toimijoilta. Tarkempaa tietoa sertifiointisopimusprosessista ja kustannuksista saat FLO-CERTin sivuilta. Tee FLO-CERTin sivuilta löytyvä Scope of Certification ja ota samaan aikaan yhteyttä Reilu kauppa ry:n (tuotteetreilukauppafi) kertoaksesi tarkemmin suunnitelmistasi ja aikataulustasi. Meiltä saat tarvittaessa tietoa raaka-aineiden saatavuudesta, autamme selvittämään ja solmimaan tarvittavat sopimukset ja varmistamme, että suunnitellun tuotteen koostumus on Reilun kaupan kriteerien mukainen. 
  3. Jos yrityksesi myy itse Reilu kauppa ?UR"sertifioidun lopputuotteen jakelutielle, tulee sinun solmia lisenssisopimus Reilu kauppa ry:n (Suomi ja Baltia) kanssa. Tällöin yrityksesi voi käyttää tuotepakkauksessa ja Reilun kaupan tuotteeseen liittyvässä markkinoinnissa sertifiointimerkkiä. 

Aikaa prosessiin kannattaa varata kahdesta viikosta pariin kuukauteen riippuen siitä, missä vaiheessa tuotteen suunnittelu on ja missä aikataulussa yrityksesi pystyy toimittamaan hakemuksissa tarvittavat liitteet ja maksut. 

Haluan käyttää valmistuttamassani tuotteessa Reilun kaupan sertifiointimerkkiä. Mitä siihen vaaditaan?

Reilun kaupan tuotteen voi valmistuttaa Reilun kaupan sertifiointisopimuksen omistavalla yrityksellä, joka voi sekä valmistaa että pakata lopputuotteen. Pääsääntöisesti valmistuttajan, brändin omistajan, tulee solmia lisenssisopimus Reilu kauppa ry:n (Suomi ja Baltia) kanssa. Tällöin yrityksesi voi käyttää tuotepakkauksessa ja Reilun kaupan tuotteeseen liittyvässä markkinoinnissa sertifiointimerkkiä. Jos valmistajalla on jo Reilun kaupan lisenssisopimus paikallisen Reilun kaupan merkkijärjestön kanssa, yrityksesi ei välttämättä tarvitse omaa lisenssisopimusta.

Pääset alkuun ottamalla yhteyttä osoitteeseen tuotteetreilukauppafi ja kertomalla, millaista tuotetta suunnittelet, kuka sen valmistaisi ja millä aikataululla. Autamme sinua löytämään tarvittaessa sopivia valmistajia, solmimme lisenssisopimuksen yrityksesi kanssa ja hyväksymme tulevan Reilun kaupan tuotteen tuotekoostumuksen ja pakkausvedoksen. Tämän jälkeen uusi Reilun kaupan tuote on valmis myyntiin. Aikaa kannattaa varata kahdesta viikosta pariin kuukauteen riippuen siitä, missä vaiheessa tuotteen suunnittelu on ja kuinka paljon meidän apuamme tarvitaan. 

Jos maahantuomasi tai jälleenmyyntiin valitsemasi Reilun kaupan tuote ja pakkaus on hyväksytty jossain muussa maassa ja tuotteen toimittajalla on Reilun kaupan lisenssisopimus, voit myydä tuotetta vapaasti eteenpäin. Käytännössä jos valitset tuotteita tukkujen valikoimasta, ei tuotteen taustoja tarvitse erikseen selvittää.  Reilun kaupan tuotteen tunnistat sertifiointimerkistä [http://www.reilukauppa.fi/yrityksille/sertifiointimerkki/] tuotepakkauksessa.

Lisätietoja olemassa olevista Reilun kaupan tuotteista ja jälleenmyyjistä:

-          Suomessa myytävät Reilun kaupan tuotteet hakukoneen [http://www.reilukauppa.fi/hakukone/] avulla

-          Suomessa Reilun kaupan tuotteita myyvät tukut ja yritykset [http://www.reilukauppa.fi/tuotteet/tukkuvalikoima/]

-         Muiden maiden Reilun kaupan tuotevalikoimat löydät kunkin maan omilta sivuilta löytyvästä tuotehausta tai tuotelistauksesta.

-         Voit selvittää, olisiko nykyisillä tavarantoimittajillasi myös Reilun kaupan tuotteita valikoimissaan.

-         Autamme mielellämme (tuotteet@reilukauppa.fi). Kerrothan mahdollisimman yksityiskohtaisesti, millaista Reilun kaupan tuotetta etsit, ja me selvitämme mahdollisuuksien mukaan, mistä sen saa hankittua.

Kerrothan myynnissä olevista Reilun kaupan tuotteista meille lähettämällä tiedot tuotteista ja myyntipaikoista osoitteeseen tuotteet@reilukauppa.fi. Lisäksi voit itse lisätä myyntipisteesi Reilulle kartalle. Viestimme Reilun kaupan tuotteiden saatavuudesta aktiivisille kuluttajille

Miten voin markkinoida ja viestiä Reilun kaupan tuotteista?

Reilun kaupan tuotteiden markkinoinnissa voit käyttää sertifiointimerkkiä helpottamaan kuluttajien ostopäätöstä ja kertomaan tuotteen eettisyydestä. Merkin saat käyttöösi solmimalla 3. osapuolen sopimuksen, jonka jälkeen lähetämme sinulle sähköpostilla virallisen version sertifiointimerkistä sekä merkin käyttöohjeet. Kaikki materiaali, jossa on käytetty sertifiointimerkkiä, lähetetään merkin käytön osalta hyväksyttäväksi osoitteeseen sertifiointimerkkireilukauppafi. Kahvila- ja ravintolakäyttöön on oma ohjeistuksensa.

Nostamme joka kuukausi uutuustuotteita esiin verkkosivuillamme, uutiskirjeissämme, sosiaalisessa mediassa ja lähetämme tilanteen mukaan juttuvinkkejä suoraan aikakauslehtien toimituksiin. Lähetä uudesta tai ajankohtaisesta Reilun kaupan tuotteestasi lyhyt kuvaus, painokelpoinen kuva, ohjehinta ja saatavuustiedot osoitteeseen tuotteetreilukauppafi, niin me kerromme tuotteesta aktiivisille kuluttajille. 

Työpaikkamme haluaa käyttää Reilun kaupan tuotteita. Mistä saamme lisätietoa?

Reilun kaupan tuotteita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista ja tukuista ympäri maan. Tavallisimpiin valikoimiin kuuluvat esimerkiksi Reilun kaupan kahvit, teet, kaakaot, sokerit, ja hunaja. Kannattaa kokeilla myös Reilun kaupan viinejä, jäätelöä, keksejä ja mysliä sekä muita Reilun kaupan tuotteita.

Reilun kaupan tuotteita voi tiedustella myös suoraan maahantuojilta. Reilun kaupan kahvia on saatavilla myös tavallisimpiin kahviautomaatteihin. Joihinkin automaatteihin saa myös Reilun kaupan kaakaota ja teetä.

Lisätietoja Reilun kaupan edistämisestä työpaikoilla. Sivustolta löytyy linkit myös tukkuvalikoimiin ja kahviautomaattivalikoimiin.


Muita yleisiä kysymyksiä

Miksi Reilun kaupan järjestelmässä on mukana myös monikansallisia yrityksiä?

Mitä enemmän Reilun kaupan tuotteita myydään, sitä suurempia ovat Reilun kaupan hyödyt kehitysmaiden viljelijöille ja suurtilojen työntekijöille. Siksi yritysten poissulkeminen koon perusteella ei olisi Reilusta kaupasta hyötyvien viljelijöiden ja työntekijöiden edun mukaista. Reilun kaupan merkki ei kuitenkaan sertifioi yrityksiä, vaan yksittäisiä tuotteita. Niin suuret kuin pienetkin yritykset saavat käyttää Reilun kaupan merkkia vain silloin, kun ne viestivät valikoimissaan olevista Reilun kaupan tuotteista. Merkin asianmukaista käyttöä myös valvotaan, ja kaikki materiaalit joissa merkki esiintyy tulee hyväksyttää etukäteen. 

Yksittäinen kuluttaja voi toki valita myös Reilun kaupan tuotteensa juuri niiltä yrityksiltä, joiden tuotteita hän haluaa ostaa. Reilu kauppa ry ei tue yritysten boikotointia esimerkiksi koon perusteella, sillä on tärkeää, että aivan kaikkien yritysten valikoimissa olevat tuotteet on valmistettu asiallisissa oloissa. Myös useimmat yritysten eettisyyttä vahtivat kansalaisjärjestöt ovat samalla linjalla.

Onko Reilu kauppa markkinointikikka?

Reilu kauppa ei ole markkinointikikka, sillä jokainen ostettu Reilun kaupan tuote tukee konkreettisesti tuottajia. Kaikki tuotteet, joissa on Reilun kaupan sertifiointimerkki, tulevat Reilu kauppa -sertifioiduilta tuottajilta, jotka noudattavat kansainvälisiä kriteereitä ja saavat Reilun kaupan hyödyt.

Tällä hetkellä Reilusta kaupasta hyötyy yli miljoona kehitysmaiden pienviljelijää ja suurtilojen työntekijää. Reilun kaupan hyötyjä ovat pienviljelijöille vähintään maksettava Reilun kaupan takuuhinta, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset, sekä suurtilojen työntekijöiden saama vähintään lakien mukainen ja asteittain nouseva palkka sekä asialliset työolot.

Konkreettisia hyötyjä ovat myös tiukat ympäristökriteerit, lapsityövoiman hyväksikäyttökielto sekä turvalliset työskentelyolot. Takuuhinnan päälle maksettavaa erillistä Reilun kaupan lisää käytetään koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Reilu kauppa keskittyy sertifioinnillaan tuotantoketjun alkupäähän eli siihen, minkälaisissa oloissa esimerkiksi banaaneja kasvatetaan. Muuten Reilu kauppa on normaalia kaupankäyntiä, ja kauppaa tuotteilla käyvät monenkokoiset ja -näköiset yritykset. Tavoite on saada kaikki kauppa reiluksi, joten on tärkeää, että mahdollisimman moni yritys ottaa valikoimiinsa Reilun kaupan tuotteita.

On tärkeää kuitenkin huomata, että Reilun kaupan sertifiointimerkki ei sertifioi yrityksiä, vaan niiden myymiä tuotteita. Tämä otetaan huomioon muun muassa siinä, miten yritykset voivat käyttää merkkiä omassa viestinnässään. Merkin käyttö on sallittua vain silloin, kun sillä viestitään sertifioiduista tuotteista, eikä sitä voi siis käyttää yritysten muussa viestinnässä.

 

Kannattaako valita kotimainen vai Reilun kaupan tuote?

Reilun kaupan tuotteet ja kotimaiset tuotteet eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja, vaan molempia kannattaa suosia. Suurinta osaa Reilun kaupan tuotteista, kuten banaaneja, kahvia, puuvillaa, ei kasva Suomen ilmastossa. Niissä harvoissa tuotteissa, joissa myös kotimainen vaihtoehto on tarjolla, esimerkiksi leikkoruusujen tai hunajan kohdalla, kotimainen tuotanto ei kata kulutusta, vaan osa tuotteista tulee joka tapauksessa ulkomailta. Jos valitsee kehitysmaista Suomeen tuotetun tuotteen, kannattaa valita Reilun kaupan tuote. 

Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Lisäksi pienviljelijä on saanut tuotteestaan korvauksen, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset tai suurtilan työntekijä vähintään lakien mukaista palkkaa. Koko yhteisö hyötyy erillisestä Reilun kaupan lisästä, jota käytetään esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhuoltoon. 

Toisin kuin monet luulevat, kehitysmaista tuodut tuotteet eivät ole ekologisesti ajatellen huonompia vaihtoehtoja kuin Euroopassa tuotetut. Isossa-Britanniassa tehty yliopistotutkimus osoitti, että Hollannissa kasvatetun kukan ekologinen jalanjälki on moninkertainen verrattuna Keniassa kasvatettuun, lentokuljetuksesta huolimatta. 

On myös mahdollista suosia tuotteita, joissa kotimainen tuotanto yhdistyy Reilun kaupan raaka-aineisiin. Tarjolla on esimerkiksi puuvillatekstiileitä, jotka on valmistettu Suomessa Reilun kaupan puuvillasta. Muita vastaavia tuotteita voivat olla esimerkiksi jäätelöt. Niissä yhdistyy kehitysmaissa sertifioitu raaka-aine, esimerkiksi vanilja ja vaikkapa kotimainen maito.

Eikö Reilu kauppa uhkaa kotimaista maataloutta? Eikö pitäisi sertifioida myös suomalaisia viljelijöitä?

Reilun kaupan merkillä myydään lähinnä kahvin, banaanin, teen ja puuvillan kaltaisia tuotteita ja raaka-aineita, jotka eivät kasva Suomen ilmastossa. Siksi Reilu kauppa ei kilpaile kotimaisen tuotannon kanssa, ja käytännössä tyypilliset Reilun kaupan tuotteiden kuluttajat valitsevat mielellään myös lähellä kasvatettuja kotimaisia tuotteita. 

Päällekkäistä tuotantoa on vain muutamassa tuoteryhmässä, kuten leikkoruusuissa ja hunajassa. Näiden kohdalla kotimainen tuotanto ei kata kulutusta ja osa tuotteista tuodaan joka tapauksessa ulkomailta. Tässäkin tapauksessa Reilu kauppa tarjoaa vaihtoehdon sellaisille kehitysmaatuotteille, jotka on tuotettu ihmisten tai ympäristön kannalta epäasiallisissa oloissa.
 
Reilu kauppa ei sertifioi kotimaisia maataloustuotteita, sillä järjestelmä on saanut alkunsa kehitysmaiden viljelijöiden aloitteesta. Siksi tuotannolle säädetyt vaatimukset on räätälöity ratkomaan kehitysmaiden viljelijöille tyypillisiä haasteita. Kehitysmaissa paikallinen lainsäädäntö on usein heikkoa tai sitä ei noudateta, ja siksi sertifiointia voidaan tarvita moniin sellaisiin asioihin, jotka ovat Suomessa itsestäänselvyyksiä. Suomessa ei tarvitse valvoa esimerkiksi sitä, tekevätkö maatilatilan lapset niin paljon maatöitä, etteivät he pysty käymään koulua. 
 
Myös kotimaisilla tuottajilla voi olla kuitenkin vakavia vaikeuksia, joista jotkut voivat olla samoja kuin kehitysmaissa. Suomessakin on keskusteltu paljon esimerkiksi kotimaisten viljelijöiden toimeentulosta. On selvää, että jokaisella on oikeus tulla omalla työllään toimeen myös täällä.

Miksi Reilu kauppa tukee alkoholin valmistusta ja mainontaa?

Viinirypäleiden viljely, viininvalmistus ja viiniturismi ovat tärkeitä työllistäjiä monissa kehitysmaissa. Viinituotannon hyödyt kuitenkin jakautuvat epätasaisesti, eivätkä rypäletilojen työntekijät yleensä ole suurimpien hyötyjien joukossa. Reilu kauppa hyödyttää viinitilojen työtekijöitä, varmistaa ympäristön hyvinvoinnin ja auttaa yhteisöjä kehittymään. Reilu kauppa yhdessä kumppaneidensa kanssa mainostaa kaikkia Reilun kaupan tuotteita Suomen lain puitteissa

Mitä eroa on Reilun kaupan ympäristökriteerien mukaisella maanviljelyllä ja luomuviljelyllä?

Luomu tarkoittaa viljelijöille kaikkien tehdaslannoitteiden ja kemikaalien kieltoa.

Monella Reilun kaupan tuotteella on luomusertifiointi. Reilun kaupan luomutuotteista maksetaan viljelijöille korkeampaa takuuhintaa kuin tavallisista Reilun kaupan tuotteista. Luomun ja Reilun kaupan yhdistäminen on viljelijöille usein hyödyllistä, sillä samat kuluttajat haluavat suosia sekä luomua että Reilun kaupan tuotteita.

Aina luomuviljely ei ole Reilun kaupan tuotteiden viljelijöille kannattavaa tai mahdollista. Luomusertifioinnin esteenä voi olla esimerkiksi se, että useassa viljelymaassa ilmasto ei ole suotuisa luomuviljelylle ja siksi luomuviljely tulee hyvin hankalaksi ja kalliiksi.

Reilun kaupan viljely on ympäristöystävällistä ilman erillistä luomusertifiointiakin. Reilun kaupan ympäristökriteerit on tiukat ja järjestelmässä mukana olevilla viljelyksillä monet kemikaalit on täysin kiellettyjä ja monien kemikaalien suhteen on tarkkoja rajoituksia. Kemikaalien säilyttämiselle on tarkat ohjeistukset ja kemikaaleja käsittelevien ihmisten pitää saada koulutusta, jotta he osaavat suojata itsensä ja ymmärtävät, miksi suojaaminen on tärkeää. Reilu kauppa valvoo, että esimerkiksi kukkatiloilla ruiskuttajilla on kunnon varusteet eikä ruiskutettavassa tilassa saa samaan aikaan olla ketään, jolla ei ole varusteita.

Lisäksi Reilun kaupan järjestelmässä mukana olevien viljelijöiden tulee noudattaa mm. kasteluveden tehokkaaseen käyttöön, jätteiden käsittelyyn ja energiankulutukseen liittyviä ohjeita.

Geenimuunneltujen siementen ja taimien käyttäminen on Reilun kaupan tiloilla kiellettyä.

Julkaisujärjestelmä : Mediasignal Communications